Vaalien moraali

Toistakymmentä vuotta sitten kuljimme vaimoni kanssa Perussa Amazon-joen sivuhaaroja pitkin, kun vierailimme kasvitieteilijätyttäremme tutkimuskentillä. Ehkä unohtumattomin näky oli banaanilastissa kulkevat veneet, niin täyteen lastattuina, että veneen laitaa oli vain viitisen senttiä vedenpinnan yläpuolella.

Veneille banaanit kannettiin kilometrien päästä hartioilla suurina terttukasoina, jotka varmaan painoivat saman verran kuin takavuosina maalla miesten selässä nähdyt hehtolitran jyväsäkit eli kuudenkymmenen kilon vaiheilla. Tästä taakasta kuulemma maksettiin yksi dollari, vajaa euro. Ei ihme, että banaanit ovat halpoja.

Mitä tällä on tekemistä vaalien moraalin kanssa? Vaalien keskeisiä kysymyksiä oli se, pitääkö meidän maksaa kehitysapua kaukaisille maille ja pitääkö meidän auttaa talousvaikeuksiin joutuneita maita.

Miksi kehitysmaat ylipäänsä tarvitsevat taloudellista apua, miksi ne eivät kehity omillaan, niin kuin teollisuusmaatkin ovat historiansa aikana tehneet?

Siitä yksinkertaisesta syystä, että teollisuusmaat maksavat niiden tuotteista hintaa, jolla pystyy hädin tuskin hankkimaan ruokansa. Ei eurolla monen tunnin työstä makseta lasten koulua eikä hankita heille vaatteita. Onneksi vaatetta ei paljon tarvita.

Mutta nehän ovat niin kaukana, emme voi hoitaa koko maailman murheita! Näinköhän kaukana ongelmat ovat?

Miksi valtion ja EU:n budjetista joudutaan maksamaan maataloustukea? Siksi, että elintarvikkeiden tuottajahinnat ovat niin alhaiset, että niillä saa hädin tuskin rahalliset kustannukset katetuksi. Toisin sanoen kuluttaja saa kotimaisen ruokansakin keinotekoisen halvalla.

Kuka hyysää ketä? Helsinkiläiset ovat sitä mieltä, että he hyysäävät muuta maata ylettömästi, ja vastustavat ankarasti tulonsiirtoja maakuntiin. Heidän mielestään jokaisen pitää tulla toimeen omillaan.

Mutta mitä varten pääkaupunkiseutu on varakkaampaa aluetta kuin muu maa? Siksi, että suuri osa koulutetusta väestä saa siellä palkkaa joko kaikilta kerätyistä verovaroista tai valtakunnallisesti johdettujen isojen firmojen johto- ja suunnittelutehtävistä.

Kuten Perun banaanit hyödyttävät vähemmän viljelijää ja enemmän kauppiasta ja banaanin syöjää, myös metsurin tuottama puu ja kaivosmiehen kaivama malmi tuottaa paremmat tulot kauppaa tai hallintoa hoitavalle koneistolle kuin alkutuottajalle.

Suuri osa koneistoa palvelevista parempituloisista on lisäksi synnytetty, kasvatettu ja koulutettu muualla maassa ja heistä on tullut pääkaupunkiseutulaisia vasta, kun he ovat alkaneet tuottaa ja maksaa veroja. Vain vanhukset ovat jääneet maalle.

Yksin elää ja kuolee Jos emme halua tukea muita, mitä on sanottava tulonsiirroista työttömille ja syrjäytyneille ja vanhusten huollosta?

Jotkut ovat sitä mieltä, että osa käyttää väärin työttömyyden tuomia etuuksia ja he eivät itse asiassa olisi edes kiinnostuneita työn tekemisestä. Miksi siis ahkerampien pitäisi maksaa heidänkin elantonsa?

Miksi ihmiset eivät säästä vanhuuden varalle, niin kuin amerikkalaisetkin, miksi vieraiden ihmisten pitää maksaa heille eläkkeitä, mikseivät lapset huolehdi vanhemmistaan? Työssä ollessa maksetut eläkemaksuthan eivät eläkkeiden nykytasoon riitä.

Ottamatta kantaa siihen, mikä on poliittisesti viisasta ja mikä ei, muutama kommentti näihin asioihin liittyvästä moraalista.

Ihmiskunta on päässyt niin pitkälle kuin on päässyt siksi, että sen jäsenet kykenevät yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen. Karhu pysyy aina karhuna, kun se mörristelee yksikseen ja hakee vain omaa ruokaansa ja jonkin aikaa pentujensa ruokaa. Yksin se elää ja yksin se kuolee.

Jaettu vastuu Ihminen alkoi kehittyä ihmiseksi opittuaan puhumaan ja jakamaan ideoita ja vastuuta, ja oppi huolehtimaan ensin perheestään ja suvustaan, sitten omasta heimostaan, pikkuvaltioista ja lopulta kansallisvaltioista.

Tämä kehitys on vaurastuttanut kaikkia ihmisiä, monien mielestä ympäristön kestokyvyn kannalta liikaakin. Nyt kysymys on siitä, halutaanko jatkaa kehitystä edelleen, myykö Nokia Suomessa tehtyjä kännyköitä koko maailmaan ja ostavatko suomalaiset hedelmiä koko maailmasta.

Vai haluammeko palata 1950-luvulle raivaamaan suota Ylistarossa tehdyllä auralla, kulkemaan kyläräätälin tekemissä vaatteissa ja ostamaan maitoa ja leipää Maanviljelijöiden maitokeskuksen myymälästä.

Jokainen suomalainen saa joka vuosi enemmän kuin on ansainnut sitä hyvää, mikä tulee köyhempien kansojen pienellä palkalla tekemästä työstä.

Monet ovat käyneet Kreikassa rantalomalla ja ihastelleet, kuinka edullista se oli kotimaan lomaan verrattuna. Olisi täysin turha keskustella siitä, tarvitaanko kehitysapua, jos maksaisimme solidaarisesti samantasoista palkkaa banaaninkerääjälle kuin itse saamme.

Suomi kuuluu kymmenen rikkaimman maan joukkoon, osittain omasta ansiostaan, osittain hyödyntäessään täysin rinnoin köyhempien tekemää halpaa työtä.

Oman maan asioissa on korjaamista ja kansalaisten tasa-arvossa parantamista. Mutta kansainvälisen yhteisvastuun vältteleminen on moraalitonta.

Kirjoittaja on kuopiolainen emeritus professori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Lisää lääkäreitä

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.