Vaalitulos on ankkuri

Hallitustunnustelujen tilanteet ovat vaihdelleet kolmentoista päivän sateenkaarivaiheen jälkeen niin tiheään, että kukaan ei ole pystynyt esittämään pitäviä arvioita tulevasta uudesta hallituksesta aikataulusta puhumattakaan. Hallituksen muodostamisessa ollaan pahasti myöhässä.

Tunnustelujen tuoksinassa on muistettava, että vaalitulos on ankkuri. Uuden hallituksen pohjan ja ohjelman on noudateltava mahdollisimman tarkoin kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Vaalituloksen tulkinnassa on syytä olla tarkka ja rehellinen.

Jyrki Katainen joutui monien mutkien jälkeen toteamaan, että käteen jää vanha tuttu porukka Säätytalolta. Sitä ei voi pitää yllätyksenä.

Huhtikuun vaalit olivat muutosvaalit. Iso osa kansasta tahtoi muutosta politiikan menoon. Muutostahto koski sekä vallanpitäjiä että politiikan linjaa.

Pohja kertoo suunnan. Vaalituloksen täytyy näkyä pohjaratkaisussa. Tähän viittasi myös presidentti Tarja Halonen taannoisessa lausunnossaan. Suurin ryhmä ja ainoa voittaja ovat luonnollisia hallituspuolueita.

Kokoomus menetti ääniä ja paikkoja, mutta selviytyi vaalimyrskyssä parhaiten nousten ensimmäisen kerran historiassaan suurimmaksi. Toisaalta perussuomalaisten jytkyvoitto edellyttäisi hallitusvastuuta. Puolueen paikka on hallituksessa, ei missään muualla. Jos käy toisin, kuten nyt näyttää, pettymyksen siemenet on kylvetty ja politiikan uskottavuus saanut uuden kolhun. Tuskin sitä kukaan haluaa.

Perussuomalaisten kannatus on tulkittu protestiksi. Sitäkin se oli, mutta perussuomalaisia äänestäneet suomalaiset toivoivat puolueen osallistuvan hallitustöihin ja korjaavan juuri niitä asioita, joiden ruotimisella loistava kannatus tuli.

Valta ja vastuu Vaalien alla pidettiin jyrkkiä puheita kynnyskysymyksistä ja myös ei-suotavista hallituskumppaneista. Liian vähän varoiteltiin siitä, että ehdottomuudet johtavat vaalien jälkeen umpikujaan hallitusneuvotteluissa.

Esimerkiksi vihreät ja perussuomalaiset linjasivat toisensa yhteistyön ulkopuolelle ennen vaaleja. Vaalien jälkeen asenteet ovat pysyneet tiukkoina.

Toisaalta puoluejohtajat nimesivät kynnyskysymyksiä tuleviin hallitusneuvotteluihin. Esimerkiksi SDP puhui ehdottomaan sävyyn veroista, ja perussuomalaiset hehkuttivat Portugalin paketista. Saattaa olla, että puolueet hyötyivät vaaleissa jyrkästä esiintymisestä.

Liian vähän varoiteltiin ennen vaaleja poissulkemispuheiden ja kynnyskysymysten latelemisen seurauksista vaalien jälkeen. Viime viikot onkin saatu nauttia ehdottomuuksista; uutta hallitusta ei saatu aikaan niin ripeästi kuin pitäisi.

Mutta muutoshaluja oli vallanpitäjien vaihtamisen lisäksi politiikan sisältöön. Euromaiden rahoituskriisin ratkaisemismalli ei tyydyttänyt äänestäjiä; Suomen ja suomalaisten vastuuta haluttiin rajoittaa. Työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen ja toimeentuloerot olivat muutosasioiden kärjessä. Alueelliset kysymykset herättivät suurta tyytymättömyyttä. Valtion talouden tasapainottamisesta puhuttiin olemattomasti asian painoarvoon nähden.

Valtion taloudesta muodostuu joka tapauksessa uuden hallituksen todellinen koetinkivi. Siinä on onnistuttava, jotta emme ajautuisi Kreikan ja Portugalin tielle.

Jokainen puolue pyrkii voittamaan mahdollisimman paljon kannatusta. Politiikan uskottavuus kuitenkin menee, jos äänten kalastelu murskaa yhteistyökykyisyyden ja sovitteluhalut. Umpikujan osaa jokainen rakentaa. Ulospääsytien avaaminen onkin jo toinen asia.

Kun haluaa ja hakee valtaa, on kannettava myös vastuuta. Tässäkin valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Se on politiikan syvin idea.

Takalukot auki Takalukon avaaminen on perustuslain mukaan eduskunnan käsissä. Ylipäätään hallituksen muodostaminen kokonaisuudessaan tapahtuu eduskunnan hoteissa. Säännökset on kirjoitettu niin väljästi, että eduskunnan puhemiehellä ja presidentillä on tilanteen niin vaatiessa mahdollisuus tarttua neuvottelujen kulkuun.

Kahden suurimman ryhmän suhteet perussuomalaisten asennoitumisen ohella ratkaisevat uuden hallituksen pohjan. Kokoomuksen ja SDP:n välit kiristyivät sateenkaaripohjan ajauduttua väliaikaiseen umpikujaan. Oli liioittelua puhua suhteiden syväjäätymisestä. Näiden puolueiden suhteet ovat perusteiltaan kunnossa myös ulkopuolisen silmin katsottuna. Sopivathan nämä puolueet vastikään euromaiden rahoitusehdoista.

Muutenkin kokoomuksella ja SDP:llä on monien vuosien myönteiset yhteistyökokemukset niin Harri Holkerin (1987- 1991) kuin Paavo Lipposen (1995- 2003) hallitusten ajoilta. Kummisedät tekivät taustalla lujasti töitä suhteiden uudelleen lämmittämiseksi ja onnistuivatkin.

Keskusta puolestaan helpotti tunnustelijan työtä avaamalla portteja hallitukseen osallistumiselle. Puolueella ei ole murskatappion takia hallitushinkuja, mutta eihän vanha vastuunkantaja voi juosta karkuun umpikujan edessä.

Tarvitaan johtajuutta Vaalitulos sekoitti etukäteiset hallituskaavailut. Mutta vaalitulos on aina oikea. Tälläkin kertaa hallitusvaihtoehtoja oli riittävästi.

Lisäksi vaalitulos antoi kiistattoman osviitan uudesta hallituksesta ja sen politiikasta: uusilla voimilla kohti oikeudenmukaisuutta. Toteuttaako nyt häämöttämässä oleva pohjaratkaisu tämän toiveen?

Kysymys on johtajuudesta. Puoluejohtajien on osoitettava Moisniemen ja kenties Säätytalon uudessa yrityksessä vastuunkantamisen tahtoa ja taitoa.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Pohjois-Savosta Iisalmesta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.