Vaarallinen taide

Hyräiletkö hyvää tuulta tuovaa sävelmää? Jäivätkö laulun sanat mieleen ja tulkitsivat tuttuja tunteita? Ihmettelitkö, miten hienosti näyttelijä osasi mennä toisen nahkoihin?

Kostuiko silmä elokuvan tai näytelmän loppuessa? Piirtyikö romaanin vaiheissa esille laajempia maan kohtaloita, selkenikö syy-yhteyksiä? Ostitko taideteoksen kuvan julisteena, jotta voisit kotonakin katsella sitä? Tykkäätkö käyttää jotakin esinettä, joka on käteen sopiva ja miellyttävän näköinen?

Yksikin myönteinen vastaus kertoo, että olet joutunut alttiiksi taiteen vaikutukselle. Taiteesta puhutaan usein, kuin se sijaitsisi jossain hyvin kaukana, hienoissa laitoksissa, ja olisi todennäköisesti jotakin hyvin vaikeasti ymmärrettävää. Kuitenkin se vaikuttaa lukuisissa, aika arkipäiväisissä ja kotoisissakin tilanteissa.

Taiteen tarjoama elämys voi avata lukkiutuneen tunteen tai antaa aivan uuden oivalluksen. Se voi palauttaa mieleen jo unohtuneen muiston. Se voi järkyttää näyttämällä totuuden ja ravistaa hereille turtumuksen unesta. Se voi olla kertovinaan toisten elämästä, mutta laittaakin läpivalaisuun ihan oman.

Musiikki voi puhua sanattomalla kielellään vahvemmin kuin mitkään lauseet. Teatteri ei olekaan pelkkää teatteria, kun se paljastaa oman elämän pelkäksi kulissiksi.

Taide on siis vaarallista.

Viihde on sen sijaan aika turvallista (ellei ole kyse väkivaltaviihteestä). Viihde ei pahemmin vaivaa aivoja eikä herätä kysymyksiä. Se ei jätä kummoisia muisti- tai tunnejälkiä, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Toki viihdettäkin ihminen joskus tarvitsee, ja saa siitä nauttia. Mutta jos työstä ja levosta ulkopuolisen aikansa täyttää pelkästään kivalla viihteellä, saattaa tylsistyä tyypiksi, jota ulkopuolelta on helppo ohjailla.

Yhä uusien härpöttimien myyntimiehet ja yhä uusien tarpeiden kehittelijät haaveksivat tällaisesta, mitään kyseenalaistamattomasta ostokarjasta.

Kaikenlaisilla taideteoksilla on tekijänsä, joille kuuluu työstään palkka kuin timpurille tai hierojalle. Pitäähän puusepän tekemä tuolikin ostaa.

Vielä joskus tapaa käsitystä, jonka mukaan muusikot soittavat ja laulavat vain soittamisen ilosta ja rakkaudesta musiikkiin, ja palkaksi riittää kahvia ja lämmintä kättä.

Joskus juhlan järjestäjät katsovat järjestävänsä niin arvokkaan tilaisuuden, että siihen juhlapuhujaksi pyydetty täyttyy pelkästään hänelle lankeavalla kunnialla.

Kun sitten laihoista taskuistaan rahaa kaiveleva lauluntekijä haluaa välttämättä maksaa kaverin levyn ja sanoo: ”Kuule, minä haluan maksaa, minä arvostan tätä ja tiedän mitä kaikkea se vaatii”, niin se tuntuu hyvälle.

Ymmärrys ja arvostus sysäävät sisällä jotakin solua kummajaisessa, joka tietysti pohjimmiltaan toimii rakkaudesta musiikkiin, mutta joka tarvitsee myös leipää.

Ja niin taas jotain vaarallista voi lähteä syntymään.

Kirjoittaja on lapinlahtelainen kirjailija ja Väärnin pappilan emäntä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.