Vai "henkilökohtaista"?

Kesäkauden loppu on lähellä, kun mediaan ilmestyvät jutut A-klinikoiden ruuhkista ja katkaisuhoidon jonoista. Hoitoon hakeutuu silloin normaalia enemmän työssäkäyviä ihmisiä, joilla kesän ryyppyputkea ei enää omin neuvoin saada poikki. Oma ja läheisten loma on saattanut kulua viinahöyryissä, vaikka arkena ongelma pysyy vielä työn rytmittämänä jotenkuten hallussa.

On surkuhupaisaa, että alkoholismista on humoristisestikin käytetty ilmaisua "henkilökohtainen ongelma". Työikäisistä suomalaisista suurkuluttajia ja alkoholiriippuvaisia on noin kymmenen prosenttia, ja eriasteisista alkoholiongelmista kärsii huomattavasti suurempi joukko, puhumattakaan perheenjäsenistä ja läheisistä.

Alkoholi on työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy. Sen aiheuttamat sairaudet myös kuormittavat terveydenhoitoa, erityisesti kallista erikoissairaanhoitoa.

Kunnat maksavat noin 80 prosenttia alkoholihaittojen kustannuksista etupäässä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen lisäyksenä. Murheellisimman laskun joutuvat maksamaan pienimmät keskuudessamme: vanhempien juopottelu lisää lastensuojelun tarvetta, ja joka vuosi syntyy satoja viinan pysyvästi vaurioittamia lapsia.

Yhteiskunnallisen keskustelun sävy on silti vähättelevä ja välinpitämätön. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua "tiukkapipon" leimaa.

Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Kysyttäessä joristaan sitten joutavia kohtuukäytöstä ja kansakunnan juomatapojen "eurooppalaistumisesta", vaikka se ei perustu minkäänlaiseen asiantuntijanäyttöön.

On selvää, että ihmisten elämäntapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Meiltä puuttuvat kuitenkin lähes tyystin kannustusjärjestelmät, vaikkapa kuntien valtionosuusjärjestelmästä, joilla ohjattaisiin alkoholiongelmien ennaltaehkäisemiseen.

Kunnat talousongelmissaan pikemmin karsivat juuri päihdepalveluista ja säästöjä haetaan lyhytnäköisesti leikkaamalla ennaltaehkäisystä. Pääosin laatusuosituksiin perustuvista päihdepalveluista kun on ilman lakisääteistä velvoitetta helppo luistaa.

Arkadianmäelläkin asiat voitaisiin tehdä toisin. Kun vuoden 2004 alkoholiveron alentamisen seurauksena oli suurin yksittäisen tekijän aiheuttama joukkokuolema sitten sotien, niin olisikohan jo syytä uskoa, että alkoholipolitiikkaa on linjattava ennen kaikkea kansanterveyden pohjalta eikä valtion budjetin tilkkeenä.

Samoin valiokuntien asiantuntijat vuosi toisensa perään muistuttavat, että alkoholin hinta ja saatavuuteen vaikuttaminen ovat tehokkain keino hillitä kulutusta.

Yhteiskunnalle kustannustehokkainta olisi panostaminen esimerkiksi päihdeäitien raitistumiseen ja syntymättömän lapsen elinikäisten vammojen ehkäisemiseen, puhumattakaan yksilön saamasta hyödystä. Samoin varhainen puuttuminen päihteidenkäyttöön, kuntouttaminen ja työelämään paluu maksaa aina itsensä takaisin.

Ylipäätään tarvittaisiin kaikkien niin sanottujen elintapasairauksien aiheuttamien kustannusten hillitsemiseen asennemuutos. Seuraamusten hoitamisen sijasta pitäisi edistää terveitä elintapoja sekä taloudellisin kannustein että palvelujärjestelmässä kauttaaltaan.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kd.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.