Vain yksi on joukosta poissa

Mikä olisi poliittisen laitavasemmiston kannatus Suomessa, jos vasemmistoliittoa ei olisi perustettu huhtikuussa 25 vuotta sitten?

Sitä ei tiedä kukaan. Se tiedetään, että huolimatta uuden puolueen perustamisesta, kannatus on neljännesvuosisadassa hiljalleen laskenut.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SKDL ja vähemmistökommunistien Deva saivat yhteensä yli 13,5 prosentin kannatuksen. Vuoden 1991 vaaleihin mentiin yhdessä vasemmistoliiton lipun alla, mutta kannatus laski yli 3 prosenttiyksikköä.

Sieltä on tultu alaspäin vaali vaalilta. Vuoden 2011 vaaleissa kannatus oli vähän yli 8 prosenttia.

Voin kuvitella, että se on ollut pettymys niille lähes 3 400 ihmiselle, jotka kokoontuivat perustamaan uutta puoluetta Kulttuuritalolle Helsinkiin keväällä 1990. Sirpa Puhakka kirjoittaa juuri ilmestyneessä kirjassaan Vasemmistoliiton synty, että tunnelma oli ”innostunut, vapautunut ja ajoittain jopa hurmoksellinen”.

Kansan Uutisten silloin päätoimittaja Yrjö Rautio luonnehti juuri perustettua puoluetta lehdessään: ”Melkein liian kaunis puolueeksi”.

Innostus on helppo ymmärtää. Kansandemokraattisen liikkeen punaiset liput olivat hulmunneet ja taistelulaulut raikuneet. Kannatustakin oli, mutta elämä oli silti yhtä riitelyä 1960-luvun puolivälistä lähtien. Kommunistisen puolueen tosiasiallinen jakautuminen kahteen osaan näkyi kaikessa toiminnassa.

Riitelyn lisäksi sosialistinen unelmakin oli karkaamassa. Euroopan sosialistinen järjestelmä oli rapautunut jo vuosia ja murtui käytännössä yhdessä Berliinin muurin kanssa marraskuussa 1989.

Toivoa toi uusi puolue, jonka piti yhdistää entiset riitapukarit ja aloittaa alusta.

Ehkä optimismi kuuluu vasemmistolaisuuteen. Kyyniset toimittajat, minä mukana joukossa, epäilivät jo Kulttuuritalolla, että uuden puolueen taival on vaikea. Pakko todeta, että olimme oikeassa.

Oli epäilijöitä muuallakin kuin sanomalehtien toimituksissa.

Yksi oli SKDL:n viimeiseksi puheenjohtajaksi jäänyt Reijo Käkelä. Niin kuin Puhakka kirjassaan toteaa, hän oli yksi vasemmistoliiton tärkeimmistä arkkitehdeistä. Käkelä kuitenkin luopui SKDL:n puheenjohtajuudesta kaksi kuukautta ennen uuden puolueen perustavaa kokousta, eikä enää tullut Kulttuuritalolle.

Itse odotin, että Puhakan kirjassa olisi selvinnyt Käkelän vetäytymisen syistä enemmän kuin saimme tietää tuoreeltaan neljännesvuosisata sitten. Eipä selvinnyt.

Puhakka on haastatellut opetusministeriön virkamiehen töistä jo eläkkeelle jäänyttä Käkelää. Tämä kiistää arvelut, että olisi jäänyt pois, koska uuden puolueen puheenjohtajuus oli karkaamassa.

Uskotaan. Ehkä syy todella oli, että Käkelä ei halunnut mukaan vähemmistökommunisteja. Perustava kokous kuitenkin päätettiin pitää avoimena kaikille.

Suuria uutisia Puhakan kirjassa ei ole niille, jotka seurasivat läheltä vasemmistoliiton synnyttämistä. Mielenkiintoisia yksityiskohtia siellä kuitenkin on.

On hyvä, että perustamisvaiheen tapahtumat on saatu vihdoin yksiin kansiin.

Puhakka on tehnyt suuren työn. Hän on lukenut tarkasti muun muassa SKDL:n ja SKP:n kokousten pöytäkirjoja. Lisäksi hän on haastatellut keskeisesti puolueen perustamistouhuissa olleita.

Yksi on kuitenkin joukosta poissa: Puhakka ei ole haastatellut vasemmistoliiton ensimmäistä puoluesihteeriä Matti Viialaista. Se ihmetyttää, sillä Viialainenkin olisi yhtä ja toista tiennyt, niin kuin hän minulle puhelimessa perjantaina sanoi.

Haastattelusta oli jo periaatteessa sovittu. Se ei kuitenkaan koskaan realisoitunut.

Jotakin uutta saattaisi siis vielä olla kaivettavissa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tekopyhyyden epikriisi

Ohtaansalmen jakokulma

Keitele Forest seuraa notkeasti ajan merkkejä

Keväällä pukkaa maahanmuuttovaaleja

Käänteinen eläkepommi

Vastuulliset populistit

Ruotsin hallitusratkaisu voi johtaa päättämättömyyteen

Tapahtumat olivat luultua oudompia Lemmenjoella

Ei mitään uutta auringon alla

Omalakisuus valtaa alaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.