Valtaa pois vähän kerrallaan

Kansanedustajilta katosi jälleen valtaa tiistaina, kun eduskunta hyväksyi niin sanotun vakaussopimuksen äänin 139–38.

Maanantaina lakiesityksen toisen käsittelyn keskustelussa perussuomalaiset kansanedustajat valaisivat voimakkaasti, miten EU vie nyt budjettivallan. Puheenvuorojen painoarvoa oli vaikea arvioida, koska heidän puheenpartensa on EU-asioissa aina sama oli asia iso tai pieni: kun yksi puu kaatuu, he puhuvat kuin koko metsä olisi kaatunut.

Puu se oli nytkin, eikä metsä.

Aito ongelma EU-päätöksenteossa on kiire. Se on leimannut päätöksentekoa talouskriisin hoidossa alusta lähtien eli kolmisen vuotta.

Mitä se merkitsee? Sitä, että käytännössä edes asiantuntijat eivät ennätä perehtyä päätösesitysten sisältöön tavalla, joka antaisi mahdollisuuden harkita monimutkaisten ja moniulotteisien asioiden kaikkia vaikutuksia. Toisin sanoen oikeudelliselle harkinnalle ei ole juuri edellytyksiä.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen sanoi maanantaina Ulkopoliittisen instituutin ja Eurooppalainen Suomi-yhdistyksen tilaisuudessa (HS 18.12.), että eduskunnan perustuslakivaliokunta on pantu käsittelemään eurokriisin hoitoon liittyviä isoja asioita jopa vajaan vuorokauden varoitusajalla. Hänen mukaansa pyynnöt kuulemiseen ovat voineet tulla edellisenä iltapäivänä, asiakirjat vähän myöhemmin ja kuuleminen on ollut seuraavana aamuna.

Ojasen luonnehdinta käytännöstä oli osuva. Siinä on ”valtiosääntöoikeudellisen kenttäoikeuden makua”.

Eduskunnalle tarjotaan EU-asioissa kumileimasimen roolia. Sama tilanne on tietysti myös muissa euromaissa.

Huippukokouksessa valtionpäämiehet sopivat yön tunteina silmät sikkurassa, että näin toimitaan ja aamulla joku yrittää muistaa, miten on sovittu ja sen jälkeen alkaa ankara pohdinta, miten sovitut asiat saadaan läpi oman maan parlamentissa.

Yhdeksi päätöksentekoa sujuvoittavaksi keinoksi on taidettu valita kiire.

Ja se on väärin.

Jos asiantuntijallekaan ei anneta kuin muutama tunti aikaa perehtyä lakiehdotukseen, joka vie paitsi valtaa eduskunnalta mahdollisesti myös miljarditolkulla rahaa, asioiden hoito ei ole oikealla tolalla.

Miten perillä kansanedustajat voivat päätettävistä pykälistä olla, jos asiantuntijoidenkin päähän koskee?

Asiantuntijat tutustuvat päätösesityksiin yleensä oman toimensa ohessa, he eivät ole niillä töin. On uskaliasta odottaa, että he uhraisivat öitään pykälien tutkimiseen.

Yöt ovat sitä paitsi nukkumista varten. Se pitäisi muistaa huippukokouksissakin.

Vakaussopimukseen tuli valtiovarainvaliokunnan lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että vaiheittaisten muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon, jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen vahvistaa kansallista päätöksentekoa rajoittavalla tavalla.

Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) sanoo olevansa lausuman arkkitehti. Hänen mielestään se tarkoittaa, että jatkossa budjettivallan luovutuksen taakse on saatava eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistö.

Taitaa olla kuitenkin niin, että lausuma velvoittaa vain poliittisesti, ei juridisesti.

Lausuma on toki hyvä muistutus siitä, että nyt on tultu niille rajoille, jonne meno kertapäätöksellä olisi edellyttänyt eduskunnalta kahden kolmasosan enemmistöä.

Tien päässä häämöttää liittovaltio. Koska se näkyy jo selvästi, lienee oikea hetki pohtia, annetaanko kansan äänestää asiasta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.