Valtion rahapula pakottaa puhumaan myös Natosta

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden äiti. Tämä sodanjälkeisten vuosien presidentin J.K. Paasikiveen liitetty lausahdus on taas ajankohtainen yli puolen vuosisadan viiveellä, kun valtiolta ovat loppumassa keinot Suomen puhtaasti itsenäiseen puolustukseen. Takavuosien ”puolueettomuuden” tai ”liittoutumattomuuden” sijasta puhutaan jo eduskunnassakin, että Suomi on turvallisuuspoliittisesti ”verkostoitunut” hyvin moneen suuntaan.

Uutta on nyt se, että myös Nato uskalletaan mainita julkisesti mahdollisena yhteistyötahona. Vanhastaan on tiedetty kokoomuksessa olevan väkeä, joka olisi halukas viemään Suomen Natoon, mutta taktisista syistä puolue on varonut ottamasta ääneen kantaa jäsenyyden puolesta. Tällä viikolla tuo puoltolause kuultiin lopultakin virallisesti kansanedustaja Pertti Salolaisen suulla.

Merkillepantavaa on ollut kuluneen viikon turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, että jopa perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, joka kaikessa muussa vastustaa EU:n puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä, puhuu ymmärtäväisesti puolustuksellisen verkostoitumisen tarpeellisuudesta. Kuulostanee muittenkin EU-jäsenmaitten kansalaistenkin korvissa kummalliselta, että poliitikko, joka yhtäältä vaatii Suomen pikaista eroa eurosta ja eteläeurooppalaisten hyysäämisen lopettamista, toivoo samaan aikaan, että muut euromaat kiiruhtaisivat suomalaisten avuksi sotilaallisessa kriisitilanteessa.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että harvinaisen jälkeenjääneeltä ja liki irvokkaalta tuntui Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Annika Lapintien läksytys Arkadianmäen puhujapöntöstä perussuomalaisille ja muulle ”äärioikeistolle”, miten nämä ovat jääneet ”talvisodan poteroihin”.

Lapintien sanavalinnat olisi ymmärtänyt, jos elettäisiin vielä edesmenneitä vuosikymmeniä, jolloin Vasemmistoliittoa edeltäneen SKP:n edustajista osa esiintyi ärhäkkäästi silloisen Neuvostoliiton puolustusasianajajina. Mutta että samaa virttä veisataan vielä nyt 2000-luvulla, jolloin suurpääoma jyllää suuressa itäisessä naapurissa huomattavasti voimallisemmin kuin meillä pienessä Suomessa... Missähän maailmassa turkulainen Lapintie mahtaa elää?

Nato-jäsenyydelle ei löydy tällä hetkellä kansakunnan enemmistön tukea, ja vaikka kokoomus on nostanut nyt kissan pöydälle, eivät yleiset asenteet muutu hetkessä. Johtava hallituspuolue ei voi edistää Nato-asiaa myöskään hallituksessa, koska se olisi vastoin sen ohjelmaa ja aiheuttaisi vain pahan riidan hallituksen oikean ja vasemman laidan välille.

Luontevinta on edetä pohjoismaisen yhteistyön avulla ja toivoa, että vähin erin kyetään rakentamaan yhteistä eurooppalaista puolustusta. Yhteiset sotamateriaalin hankinnat tuovat Suomelle selvää säästöä. Todelliset totuuden hetket ovat jo näköpiirissä, kun tiedetään, että puolustuksen runkona olevat Hornet-hävittäjät tulevat matkansa päähän. Mistään ei löydy varoja sellaiseen miljardiluokan kertainvestointiin kuin vielä 1990-luvulla.