Vanhojen puolueiden kriisissä ei ole ihmeteltävää

Torstaina oli Ylen vuoro julkistaa kuukausittainen puoluekannatusmittaus, jonka sanoma on ennättänyt tulla tutuksi jo aiemmin. Perussuomalaiset porskuttaa kärjessä, kokoomus ja SDP vähän jäljessä, vihreät kirii kaksikon rinnalle ja keskusta matelee alle eduskuntavaalikannatuksensa. Uutta oli, että hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus kasvoi 57 prosenttiin. Eduskuntavaaleissa luku oli 55,7 prosenttia. Tosin muutos mahtuu kyselyn virhemarginaaliin, joka on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa.

Kyselyn tulos vahvistaa edelleen käsitystä niin sanottujen vanhojen puolueiden kriisistä. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen katsoo (Ilta-Sanomat 8.8.), että keskustan, kokoomuksen ja SDP:n kannatuksen alenemaa selittää keskustahakuisen politiikan siunauksellisuuden osoittautuminen harhaksi. Näkemyksessä on paljon perää.

Yhä harvempi näkee vanhoissa puolueissa piirteitä, jotka tekisivät niistä uskottavia tulevaisuuden rakentajia. Historia on kyllä osoittanut, että toivolle olisi kysyntää. Kokoomus nousi vallankahvaan lupaamalla Sari Sairaanhoitajalle lisää palkkaa. Sen jälkeen puolue piti itsensä vallankahvassa toivotalkoilla, jotka tosin menettivät paljon makuaan, kun ne muuttuivat säästötalkoiksi vuoden 2008 muhkean kunnallisvaalivoiton jälkeen.

Eduskuntavaalit 2015 nostivat pääministeriksi Juha Sipilän (kesk.), johon moni asetti suuria toiveita. Politiikan ulkopuolisen ja liiketoimillaan rikastuneen miehen piti johdattaa kansa Luvattuun maahan. Vaikka niin jossain määrin kävikin, ydinkannattajakunta koki tulleensa kaltoinkohdelluksi.

Samoin voidaan väittää pääministeri Antti Rinteenkin (sd.) johdattaneen puolueensa vaalivoittoon toivoa tarjoamalla. Voiton niukkuutta selittää se, että toivon tarjonnalta on kadonnut uskottavuus.

Globalisaatio on runnellut suomalaista elinkeinoelämää, kun työpaikkoja on karannut halvemman työvoiman maihin. Venäjän ja EU:n väliset pakotteet ovat hävittäneet elämisen edellytyksiä maaseudulla. Pienenä avoimen talouden maana Suomi on kuin lastu laineilla maailmantalouden merellä ja äänestäjät ovat alkaneet ymmärtää sen. Ja kun ei ole toivoa, pelko myy. Ensin paljon pelkoja kohdistui maahanmuuttoon. Juuri nyt erityinen vedenjakaja on ilmastonmuutos. Vanhat puolueet tasapainoilevat monimutkaisten ongelmien äärellä ja menettävät siksi kannatustaan puroina kahteen suuntaan.

Kun toivopuolueista on tullut enemmän ja vähemmän toivottomuuspuolueita, äänestäjät ovat päättäneet turvautua pelkopuolueisiin, eli vihreisiin ja perussuomalaisiin. Kärjistäen voidaan sanoa, että ne eivät tarjoa toivoa, vaan näkemyksiä erilaisten pelkojen poistamisen keinoista.

Myönteisesti ajatellen hallituspuolueilla on pikapuoliin mainio tilaisuus osoittaa olevansa tulevaisuuden ja toivon lähettiläitä pitämällä kiinni esimerkiksi lupauksistaan panostaa koulutukseen. Uskottavuus kasvaa, kun puheet siirtyvät budjettikirjaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Suutari pysyköön lestissään

EU ei saa katsella sivusta Brasilian katastrofia

Sukupolvien välinen eläkesota on turhaa

Kesä Suomessa

Rockin mantereet

Leikkauskiista ei ole välttämättä vieläkään ohi

Palveluja estäviin hyökkäyksiin voi vain varautua

Sinä olet minun siskoni

Kaipa se polla taas räjähtää Jaana-tädin kotona kello 20.30

Yli vuoden työttömänä olleita on yhä valtavasti

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.