Vapautuvat riskivangit herättävät syystä huolta

Elinkautiseen vankeusrangaistukseen sisältyy useimmissa länsimaissa käsitteellinen ristiriita. Tuomio ei ole kirjaimellisesti elinkautinen vaan esimerkiksi Suomessa keskimäärin reilun 14 vuoden pituinen. Uutissuomalaisen kyselyn perusteella käytäntö ei vastaa kansan enemmistön oikeustajua. Kolme viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että elinkautinen pitäisi istua oikeasti elämän loppuun asti (SS 17.10.). Gallupissa kysyttiin mielipidettä kyllä tai ei -vaihtoehdoin. Vain viidennes oli suoraan nykykäytännön kannalla.

Kun kysymys on näin muotoiltu, rikosoikeuden ja vankeinhoidon asiantuntijoiden on helppo todeta toive epärealistiseksi. Vankiloiden kulut räjähtäisivät kasvuun, puhumattakaan niiden muuttumisesta entistä häijymmiksi paikoiksi.

Elinkautisvangit eivät ole pulmusia vaan istuvat tuomioitaan yleensä murhasta tai useammasta. Silti elinikäinen tuomio olisi monessa tapauksessa inhimillisesti kohtuuton. Oikeudessa tehdään jatkuvasti rajanvetoa tapon ja murhan välillä. Kirjaimellinen elinkautinen ei olisi kohtuullisessa suhteessa muutaman vuoden tappotuomioon, ellei koko rangaistusasteikkoa venytettäisi reilusti nykyistä ankarammaksi. Gallupia onkin tulkittava nimenomaan tästä suunnasta. Se ilmaisee laajan joukon huolen siitä, että rangaistukset henkirikoksista ovat yleisesti liian alhaisia.

Vakavin huolenaihe koskee sitä, että vapauteen laskemisessa ei huomioida riittävästi vangin vaarallisuutta. Esimerkiksi paloittelumurhasta vuonna 2003 tuomittu Virpi Butt pääsee ehdonalaiseen ensi vuoden lopulla, vaikka hänen riskiään syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen pidetään korkeana.

Noin neljännes oikeuspsykiatrisesti arvioitavista elinkautisvangeista luokitellaan korkeimpaan riskiluokkaan. Rikoslaki ei kuitenkaan vaadi hovioikeutta huomiomaan arviota ehdonalaisratkaisuissa (SS 3.4.2016). Gallupista voi päätellä, että enemmistön mielestä vapautuminen ei saisi olla automaatio, joka tapahtuu vangin vaarallisuudesta riippumatta. Kenelle kuuluu vastuu tapauksissa, joissa ehdonalaiseen päässyt uusii henkirikoksen?

Gallup-tulosta ei pidä suoralta kädeltä sivuuttaa valistumattomana kansalaismielipiteenä. Suhtautuminen henkirikosten moitittavuuteen ei ole vain asiantuntemuksen vaan myös arvojen kysymys. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), oikeusoppinut itsekin, sanoo suhtautuvansa kriittisesti kaikkeen fyysiseen väkivaltaan (SS 6.5.). Hän on teettämässä rangaistusasteikosta kokonaisarvion.

Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka muistuttaa aiheellisesti, että vankiloiden paisuttamisen sijaan yhteiskunnan turvallisuutta parantaisi syrjäytymisen ennaltaehkäisy vastaavin panostuksin. Ajatusta voi jatkaa lisäämällä, ettei sosiaalityön, lastensuojelun tai koulutuksen rahoitusta pidä asettaa vastakkain oikeuden toteutumisen kanssa. Kuten Häkkänen muistuttaa, kaikilla rangaistuslajeilla on oltava ensisijaisesti rikosoikeudelliset ja kriminaalipoliittiset eikä budjettitaloudelliset perusteet.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.