Varjobudjeteissa oppositio kertoo unelmistaan

Vakiintuneeksi käytännöksi muodostuneet oppositiopuolueiden varjobudjetit antavat tilaisuuden puhua laajasti politiikan linjasta ja yhteiskunnan arvoista. Budjetti esitysmuotona on siitä mainio, että se tuo selvästi esiin ideologiset erot, mutta samalla pakottaa pysymään talouden realiteettien tuntumassa.

Hallituksen talousarvio ja vaihtoehtobudjetit yhdessä osoittavat piilevän yhteisymmärryksen, jonka pohjalta voi käydä varsinaista keskustelua. Finanssipolitiikan suuri linja on yllättävänkin yhtenäinen oikealta vasemmalle. Valtion menojen ja tulojen suhde on oppositiolla samalla tasolla kuin hallituksen esityksessä, eikä kukaan erityisesti elvyttäisi noususuhdanteessa.

SDP ja perussuomalaiset ottaisivat jopa vähemmän velkaa kuin porvarivetoinen hallitus. Vasemmistoliiton tarjoama budjettikurin malli tuo uskottavuutta sen tarjoamalle vaihtoehdolle, joka muutoin odotetusti tasaisi tulo- ja hyvinvointieroja.

Varjobudjeteissa on lupa unelmoida, sillä niitä eivät sido monipuoluehallitusten kipeät kompromissit. Havainnollisimmillaan tämä näkyy hajonneen perussuomalaisten oppositioon siirtyneessä emäpuolueessa, joka päivitti talouspolitiikkansa hallitusvastuuta edeltävään aikaan. Perussuomalaiset hakee säästöjä uusvanhaan tapaan muun muassa perheenyhdistämisten kiristämisestä sekä kehitysavun leikkauksista. Tavoitteita ei ole helppo edistää tulevaisuudessakaan missään todennäköisessä hallituskokoonpanossa.

Oppositiossa oikeistopopulisteilla on myös helpompaa esiintyä työväenpuolueena kuin hallituksessa, joka kilpailukykysopimuksessa ja etuuksien leikkauksissa otti pienituloisilta. Vaihtoehtojen punaväri kuvastaakin hallitus–oppositio-jakoa perussuomalaiset mukaan lukien.

Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen huomauttaa, että esimerkiksi harmaan talouden torjunnan todellisia euromääräisiä vaikutuksia on mahdotonta tietää. Toteutetun politiikan haastajat voivat muutenkin ottaa taiteellisia vapauksia siinä, miten oheisvaikutuksia huomioidaan. Vasemmistoa ja vihreitä yhdistää, että suotuisan talous- ja työllisyyskehityksen oletetaan jatkuvan julkistalouden perustana, vaikka tuota perustaa horjutettaisiin politiikan täyskäännöksellä.

Vihreät muun muassa palauttaisi Kelan etuudet indeksiin, satsaisi koulutukseen kaikilla tasoilla, kasvattaisi pakolaiskiintiötä tuhansilla ja nostaisi pikaisesti kehitysyhteistyön määrärahoja. Hyvät asiat rahoitettaisiin ympäristöpainotteisilla yritystukien leikkauksilla, kuten teollisuuden energiaverojen palautusten poistolla.

SDP ja vasemmistoliitto olettavat vastaavasti, että kasvu jatkuu, vaikka kilpailukykysopimus peruttaisiin osittain tai kokonaan. Niin ikään vasemmistossa ei kanneta suurta huolta kannustinvaikutuksista, joita eri etuuksien korotuksilla olisi työn vastaanottamiselle. Varjobudjetit eivät tarjoakaan ideologisia yllätyksiä, mutta muistuttavat, että aina on vaihtoehtoja, joiden laatua äänestäjä voi arvioida.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopio irtisanoo henkilöstöään – vanhustenhoitoa uhkaa työvoimapula

Vasemmistoliitto iskee nyt perussuomalaisten kylkeen

Tieteenvastustus ei kasvakaan

Kova leipä, pehmeä markkinointi

Suomi mukaan maailman jalkapalloperheeseen

Kanttila ei tule kuntoon hurskastelulla

Kolmen lapsen politiikkaan

Kusti ei voi polkea paikallaan

Ihmisoikeussopimuksen rikkomus häpeä Suomelle

Vasemmistoliiton pitää keksiä parempaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.