Vastaa mitä vastaa

Viime aikoina suomalaisessa metsäteollisuudessa on koettu kummia.

Uusi taloustiede on tehnyt selväksi, että vaikka tehdas näyttää laskennassa kannattavalta, se ei sitä välttämättä kuitenkaan ole. Puuraaka-aine ei riitä kaikkien maahamme perustettujen tehtaiden tarpeeseen, ja osa on kannattavuuden nimissä lopetettava.

Tästä on seurauksena, että suuri määrä - tuhanteen nouseva joukko - yhtiöiden ammattitaitoisia hyviä työntekijöitä saa taas lähteä työttömyyskortistoon.

No, kapitalistisessa järjestelmässähän omistaja tekee omallansa mitä tahansa. Isäntä saa tappaa parhaiten lypsävät lehmänsä ja metsittää parhaat peltonsa, jos niin haluaa. Sehän on omistajan vallassa, mitä omallansa tekee.

Näin sanotaan laissa ja kirjassa.

Omistajiakin on monenlaisia.

Valtio, jonka muodostavat kansalaiset, on toisenlainen omistaja. Se saa omistaa, mutta ei tehdä omallaan mitä haluaa. Valtion pitää ottaa huomioon muiden omistajien edut ja toteuttaa niitä eikä suinkaan omaansa ja kansalaistensa etua.

Kuitenkin meillä on hallituksessa erään ministerin tehtävänä hoitaa valtion omistajaohjausta. Homma on helppo, sillä työssä ei saa eikä tarvitse tehdä mitään.

Muut omistajat saavat päättää valtio-omistajan puolesta ja valtion on imagonsa takia hyväksyttävä kaikki, mitä vaaditaan. Muut ohjaavat ja valtio vain omistaa!

Toissa keväänä Kuopiossa oli arkkipiispa Leolla vieraana Björn Wahlroos, joka selvitti kuulijoille osakeyhtiölain vaatimuksia. Hän kertoi, että laki velvoittaa yhtiön toimimaan niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon voittoa ja arvonnousua osakkailleen jaettavaksi.

Suomalaisten pitää ottaa huomioon japanilaisten ja yhdysvaltalaisten eläkeyhtiöitten sijoitukset ja toimia niiden tuottavuuden hyväksi parhaan kykymme mukaisesti.

Vaan entäpä kun maatamme kohtasi vaikea 1990-luvun puolivälin lama ja sen kauhut. Silloin kansan piti joukkovoimallaan tukea näitä pörssiyhtiöitä, ettei niiden arvo kokonaan nollaantunut ja että ne saivat uuden alun.

Tämä tehtiin yksityisten sijoittajien sijoitusten ja työllisyyden turvaamiseksi. Maksajina olivat tavalliset suomalaiset.

Voin myös hyvin muistaa, kuinka aikana ennen euroa koko kansa ryhtyi aina tarvittaessa talkoisiin metsäteollisuuden tuottavuuden ja olemassaolon hyväksi.

Aina, kun kilpailukyky menetettiin, asia korjattiin devalvaatiolla, jonka puolestaan kustansivat tavalliset lopulta kansalaiset ja palkansaajat.

Viime päivinä on taitettu peistä valtion mahdollisuuksista käyttää omistajanohjaustaan osin valtio-omisteisen Stora Enson toiminnan suhteen.

Ministerit kertovat yhteen ääneen, että se ei ole mahdollista.

Suurta omistusosuutta ja sen suomaa äänivaltaa ei voi eikä saa käyttää, vaan pitää antaa pienempien omistajien päättää, mikä heidän kannaltaan on paras. Näin tehdään, ettei valtion imago omistajana vain vammaudu ja että valtion omistamien osakkeiden hinta nousee.

Suomessa kansa ja valtio on luonut yhtiöille turvallisen toimintaympäristön. Tästä vastikkeeksi yhtiöiden piti ainakin ennen kantaa yhteiskuntavastuuta.

Monessa Euroopan maassa yhtiöt näin tekevätkin, mutta meidän puhdaskaulaisten torveloiden maassa yhtiöiden ei odoteta kantavan ja tuntevan minkäänlaista yhteiskuntavastuuta.

Pyhät ja koskemattomat markkinat toimivat ja ne sanelevat.

Niitä meidän on kuultava. Kunnes tulee seuraava lama....

Kirjoittaja on Kuopion Snellman-instituutin johtaja.