Vauhdinhakijatunari

Auto on näilläkin kymmenillä kiva olemassa. Jo mummokaverin (kaksi päivää itseänikin vanhempaa en arvaa karahteerata tyttökaveriksi) mökille on 140 km.

Iän alkunumeron lähestyvä muutos uhkasi vanhentaa ajokortin. Mutta kesän jos jonkinlaiset menot haittasivat asiaan ryhtymistä.

Kaiken välissä onnistuin sentään löytämään niin rohkean nuoren lääkärin, että hän uskalsi liikenneviranomaiselle suositella ukkelia yhä rattiin.

Papereissa erityinen ylpeyteni oli poliisin keväällä henkilökorttiin hyväksymän ja tietokantaansa tallentaman passikuvan rekisterinumero, viivakoodikin.

Lääkäristä kävelin 94-vuotiaan siskon luo aamulla leipomiani mustikkapiirakoita ja tattarikeksejä viemisinä. Se oli hyvä etappi jo melko likellä Poliisitaloa.

Löytyisikö lupatoimistosta aika varaamatta? Menossa oli numero 439, minulle tuli 449. Toinenkin numerosarja kyllä pyöri, lisäksi oli ajan etukäteen varanneita.

Viereen istui Pelastusarmeijan naissotilas. Kehuin hänen armeijansa maailman parhaaksi. Toisena on Suomen armeija, sitten pitkä väli seuraaviin.

Myötätunnolla seurasin taas, kuten ennenkin, lasiseinän takana asioitamme puurtaneiden huolellisten virkailijain hötkyilemätöntä toimintaa.

Kun asiakas on käsitelty ja lähtenyt, virkailija täysin syventyen tarkistaa, tulostaa ja niputtaa paperit. Niitä siirreltäessä askelet ovat virallisen arvokkaita.

Ongelmista pitää ymmärrettävästi välillä konsultoida työtovereita. Työterveys pysyy kiitettävänä, kun aikaa vievätkin neuvonpidot jaksetaan seisten.

Odottelija pohti, voisiko toimia aloitusluukku, joka heti ottaisi selvät paperit vastaan. Muille odotusnumero – paitsi tunarit kaupungille vauhtia hakemaan.

Mutta kun jo puolentoista tunnin kuluttua pääsin ojentamaan hakemukseni, osoittautui, että odottaneenakin kuuluin vauhdinhakijatunareihin.

Yksinkertaisuuttani olin uskonut, että poliisin valokuvapalvelimella valmiina ja voimassa olevan passikuvan voisi napata ajokorttiin. Kun oli jopa se viivakoodi.

Ei tullut kuuloonkaan! Kovin helposti saatavana se kuva kyllä voisikin hätäyttää jonkun komisarion kirjoittamaan varalta heti pidätysmääräyksen.

Kotiin siis, kuvan liimaaminen kahtena kappaleena hakulomakkeeseen ynnä ajan varaaminen viikon päähän, jolloin varmasti olisin kaupungissa.

Uusi ajokortti, peräti viideksi vuodeksi, on jo pudonnut postiluukustani. Tunnollinen viranomainen hoitaa tunarinkin asiat tiukan laillisesti ja juohevasti.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.