Velka on lähisukulainen

Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa, vanha sananlasku kuuluu. Totta, mutta toinen puoli. Kyllähän se niin on, että velka on lähintä sukua siihen saakka kunnes se on maksettu pois.

Mitä suuremman määrän käytettävissä olevista tuloista velka vie, sitä läheisemmäksi ja epämiellyttävämmäksi suhde käy. Jos velka on mitoitettu ja käytetty järkevästi, sukulaissuhteen hoito ei ole ahdistavaa vaan mielekästä ja mahdollistaa monia isompiakin unelmia.

Yksinkertaista, eikö vain?

Euroopassa useiden maiden kansantaloudet ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa elintaso on viritetty liian velkavetoiseksi, eikä tilanteeseen ole tohdittu puuttua ajoissa. Mallitapaus on tietysti Kreikka, jonka luottokelpoisuus olisi menettänyt viimeisenkin uskottavuutensa, jos muut euromaat eivät olisi ehättäneet apuun tukimiljardeineen.

Kreikka ei ole suinkaan ainoa maa, jonka taloudenhoitokyky ja -tahto on kyseenalaistettu. Mitä pohjoisemmaksi Euroopassa on menty, sitä epäilevämmin menoa Välimeren rannoilla tai vaikkapa Irlannissa on katsottu.

- Hoitakoon oman pesänsä. Niinhän mekin teimme 20 vuotta sitten, joku suuren laman aikaiset kivuliaat leikkaukset muistava varmasti tokaisee.

Euroalueen ulkopuolella Islannissa on päästy vaiheeseen, jossa syyllisten etsintä talousromahdukseen on vauhdissa. Ex-pääministeri joutuu valtakunnanoikeuteen maan talouden löysäkätisestä hoidosta. Ei ihme. Kolmannes islantilaisista kotitalouksista on maksukyvyttömiä.

Viime viikolla asetelma kiteytyi. Kun Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja talouskomissaari Olli Rehn esittelivät linjauksensa konkreettisiksi taloussäännöiksi euroalueelle sanktioineen, eri puolilla Eurooppaa mielenosoittajat marssivat kaduille vastustamaan leikkauksia.

Meno oli luonnollisesti sitä hurjempaa, mitä kovempia leikkauksia on tehty tai niitä on näköpiirissä. Vaikka Suomessakin on syvällä rintaäänellä keskusteltu julkisen talouden menojen tasapainottamisesta, väki liikehti rauhallisesti harvojen asemiin ajettujen soppatykkien tuntumassa.

Toisin oli monessa muussa euromaassa. Kysymyksenasettelu on perusteiltaan kuitenkin samankaltainen kuin Suomessa 1990-luvun alussa. Miksi pankit pelastetaan veronmaksajien rahoilla, mutta yrityksiä ajautuu konkurssiin ja kansalaisia velkavankeuteen? Toiseen vaakakuppiin heitetään julkisen talouden säästöt.

Ruohonjuuritasolla ajatuksenjuoksu menee jotakuinkin siis niin, että leikkauksilla rahoitetaan pankkien pelastusoperaatiot. Kansaa ärsyttää, että pankkien voitot menevät osakkeenomistajille, mutta tappiot sujuvasti sosialisoidaan.

Näin, koska rahoitusjärjestelmän uskottavuutta ei voi vaarantaa. Sen amerikkalaisen rahoitusinstituution Lehmann Brothersin kaatuminen jälkiseuraamuksineen havainnollisti.

Lopputulema vaikuttaa kuitenkin selvältä. Euroalueen toimivuus vaatii selviä sääntöjä, joiden noudattamista on edellytettävä ja seurattava. Sääntöjen mukaan niistä lipsuville langetaan asianmukaiset seuraamukset. Se on nimittäin niin, että toiminta ei muutu, jos se jatkuu pehmeiden puheiden varassa.

Valvonnassa on tiivistämisen varaa myös julkisen sektorin ulkopuolella. Tästä ovat pankkien stressitestit hyvää havaintomateriaalia. Ne on vain tehtävä säännönmukaisesti riittävän tiheällä ja yhteismitallisella kammalla.

Varmaa on, että julkisen talouden uusajattelulta ei voida välttyä myöskään Suomessa. Näin se on, vaikka kuinka kuulumme eurokerhon priimusoppilaisiin.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa toimiin ryhdytään, sitä enemmän kansantaloudella on pelivaraa toimet toteuttaa. Vatuloimalla urakka vain vaikeutuu.

Vaikka leikkaus on ilkeä sana ja saavutettuihin etuuksiin puuttuminen on vaikeaa, Suomessa päästään pitkälle pelkästään katsomalla kuntoon kokonaisrakenteet. Kas kun vuosien mittaan syntyneestä palapelistä on muodostunut kaikkea muuta kuin tehokas kokonaisuus.

Päällekkäisten järjestelmien purkamisella taataan voimavarat kestävällä pohjalla olevan hyvinvointiyhteiskuntaan perusrakenteisiin. Sanomattakin selvää on, että heikompiosaisten asioista on huolehdittava, eivätkä esimerkiksi terveyden- ja vanhustenhuollossa haasteet ole vähenemässä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Meillä on rautamamma, joka ei ehkä välitäkään lastensa kärsimyksestä

Hirviä kannattaa metsästää aina kun mahdollista

Lapset ja nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin

Metsänomistajan pitää voida luottaa

Tyrkytystä ja tilausansoja

Laivuekaupassa työpaikat ovat lopulta sivuseikkoja

Suojeluvelvoite pitäisi määritellä tarkemmin

Budjettiriihen jälkeen

Kun mikään ei riitä

Googlella on hyviä syitä investoida Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.