Venäjä pyrkii merelle

Mantereisella Venäjällä on Euroopassa kolme elintärkeää strategista käytävää. Käytävät ovat Mustameri–Ukraina, Suomenlahti–Itämeri ja Murmansk–Jäämeri. Pinta-alaltaan maailman suurimpana ja mannermaisena valtiona meriyhteydet ovat Venäjälle haaste. Suurvaltana se ei voi sallia strategisten käytävien epävakautta, vaan pyrkii tekemään politiikkaa ja ratkaisuja, jotka takaavat kuljetukset näissä käytävissä.

Venäjän asutus ja infrastruktuuri on keskittynyt Euroopan puolelle. Aasian puolella sijaitsevan Länsi-Siperian ja sen arktisten alueiden merkitys on myös tärkeä. Sieltä tulee lähes kaikki Venäjän kaasu putkistoja pitkin Eurooppaan. Venäjä elää öljyn ja kaasun sekä mineraalien viennistä. Se vie myös muita tuotteita ja tarvitsee tuontia, jossa se käyttää käytävien muita maita, kuten Suomea.

Aasian suunta voimistuu ajan myötä, kun uutta infrastruktuuria saadaan sinne rakennettua. Koillisväylän kehittäminen ja vastikään avattu öljyputki Kiinaan ovat esimerkkejä tästä. Tällä hetkellä Aasiaan viedään 16 % Venäjän öljystä, kun Eurooppaan menee 77 % vientiöljystä. Maantieteen vuoksi Eurooppa säilyttänee silti pitkään ja ehkä aina Venäjälle merkittävimmän kauppakumppanin roolin.

Venäjä on maailman suurin öljyntuottaja. Vuonna 2013 se tuotti yli 500 miljoona tonnia öljyä, mikä on noin 12 % koko maailman tuotannosta. Öljystä noin kolmasosaa menee vientiin.

Venäjällä on myös maailman suurimmat kaasuvarannot. Maakaasussa se on toiseksi suurin tuottaja vuonna 2009 edelle menneen Yhdysvaltojen jälkeen. Maakaasusta se vie reilun kolmanneksen pääasiassa Länsi-Eurooppaan, jossa Saksa on suurin asiakas.

Ukraina ostaa putkikaasua Venäjältä yhtä paljon kuin Saksa. Myös siksi se on Venäjälle taloudellisesti tärkeä. Turkki on ostajana hieman pienempi.

Venäjän vienti perustui aluksi täysin ja perustuu vieläkin pitkälti Neuvostoliitolta perittyyn infrastruktuuriin. Öljy ja kaasu liikkuvat putkiverkostossa, joka kulki entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin–Baltian maihin, Puolaan, Ukrainaan sekä Itämeren ja Mustameren rannikolle.

2000-luvun alussa Venäjä on linjannut politiikkaansa uudelleen. Se painottaa omien satamien kehittämistä. Itämerellä Venäjällä on vain Suomenlahden pohjukka, muutama sata kilometriä omaa rantaviiva, kuljetustensa hallitsemiseksi ja solmukohdaksi.

Öljyputket kulkevat myös Latviaan ja Liettuaan. Uusinvestoinnit kohdistuvat kuitenkin Venäjän hallinnoimille alueille. Kehitys on näkynyt mm. siten, että Suomenlahdesta on tullut Mustanmeren veroinen kuljetuskäytävä öljykuljetuksissa ja mm. entinen Koivisto, nykyinen Primorsk, on kehittynyt Venäjän tärkeimmäksi ja suurimmaksi öljynvientisatamaksi. Öljykuljetukset ovat saaneet Itämerelle seurakseen Nord Stream -kaasuputket vuosina 2011 ja 2012.

Mustanmeren–Ukrainan suunta on tärkeydessään verrannollinen Suomenlahti-Itämereen. Neuvostoliiton hajoamisen myötä energiarikkaita etelävaltioita itsenäistyi ja Venäjälle jäi vain muutama sata kilometriä rantaviivaa Mustallemerelle. Venäjä menetti sille logistiikan kannalta elintärkeitä maita, kuten Ukrainan.

Ukrainan merkitys on erityisesti kaasun kannalta suuri. Venäjän Eurooppaan myymästä kaasusta pääosa kulkee Ukrainan kautta. Ukraina on ikään kuin Venäjän kaasuputki Eurooppaan.

Kolmas strateginen piste Venäjälle on Murmansk–Jäämeren alue. Öljy- ja kaasurikkaiden Kazakstanin ja Turkmenistanin itsenäistyminen vei Venäjän intressejä pohjoiseen. Golfvirran ansiosta Murmanskin satama jäätyy harvoin. Koko Venäjän pohjoisen Jäämeren muu liikenne tukeutuukin Murmanskiin. Murmanskin logistiikkaa on kehitetty etenkin kriisiaikoina, kuten ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, muun muassa huoltoreitiksi silloin, kun Mustanmeren ja Itämeren suunta ovat olleet sotilastoimien kohteena.

Venäjän kolme logistista käytävää muodostavat Euroopassa kokonaisuuden. Kun yhteen kohdistuu paineita ja epävakautta, on toimivuus varmistettava toisaalla.

Eurooppalaisina ja EU:n jäseninä yhteinen etumme on, että voimme luoda vakautta näillä keskeisillä reiteillä. Vakauden luomiseen tarvitaan Ukraina, Venäjä ja muut Euroopan maat ja niiden kunkin intressien tunnustaminen.

Ukraina on riippuvainen Venäjän kaasusta, jota se on saanut tähän asti alennuksella. Kiistat Venäjän kanssa nopeuttavat markkinahintaan siirtymistä. Tämä vaikeuttaa edelleen Ukrainan taloustilannetta.

Korkea kaasun hinta onkin ollut yksi kansannousun todellisia syitä. Ukrainaan pitäisi tukea nesteytetyn maakaasun jakelujärjestelmän kehittämistä samaan tapaan kuin nyt tehdään Suomessa. Tämä tuo joustavuutta Ukrainan talouteen, kun se voi hankkia vaihtoehtoisesti myös nesteytettyä maakaasua (LNG) ja tarvittaessa myös muualta kuin Venäjältä.

Ukrainan tilanne vakautuu ajan myötä, kun Venäjä saa kehitettyä omaa LNG-tuotantoaan. Myös uusi kuljetusreitti Koillisväylän kautta Eurooppaan ja Aasiaan vähentää Venäjän paineita.

Venäläisen Gazpromin ilmoituksen mukaan vuonna 2015 valmistuu Ukrainan ohittava South Stream -kaasuputki Bulgarian kautta Italiaan ja keskiseen Eurooppaan. Baltian ohittavan Nord Stream -kaasuputken tavoin se vakauttaa tilannetta ja vähentää Venäjän intressejä Ukrainassa. Näitä jakeluverkostoinvestointeja voimme olla koko Euroopan vakauden nimissä edesauttamassa.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, yhteiskuntamaantieteilijä ja tulevaisuuksientutkija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.