Veroetuja perheille

Mieluummin verotusta keventämällä kuin etuuksia lisäämällä. Siinä pelkistetysti neuvo, jonka lapsiperheiden taloudellista asemaa tutkinut Jaana Kurjenoja antaa valtiolle. Tällä viikolla valmistuneen selvityksen on teettänyt veronmaksajain etujärjestö.

Suomessa lapsiperheitä verotetaan nyt enemmän kuin läntisen Euroopan maissa keskimäärin. Verotuksen kireys on tietoisen politiikan seurausta. Takavuosien veroremonteissa valtio luopui perheitä suosineesta yhteisverotuksesta ja poisti samalla erinäisiä perheeseen liittyviä verovähennysoikeuksia.

Perheitten ansiomahdollisuuksia on tosin samanaikaisesti parannettu lisäämällä päivähoitoa, mutta kaikkinensa lapsiperheiden taloudellinen asema ei ole ollut helppo - ei ainakaan niissä perheissä, joista vain yksi on ollut ansiotyössä. Kohtuuden nimessä on sanottava, ettei myöskään yksinhuoltajien elämä ole ollut ruusuilla tanssimista - ei nyt eikä koskaan.

Suomalainen ydinperhe ei ole enää samanlainen, jollaisena se kuvattiin aikanaan aapiskirjoissa. Liikkuva työ vie milloin isää, milloin äitiä pois kotoa. Avioerot ovat yleisiä, ja monissa tämän päivän uusperheissä on jo enemmän ukkeja ja mummoja kuin lapsia tai lapsenlapsia.

Perhe-elämän muoto ei ole yhteiskunnan näkökulmasta enää tärkein asia. Kun ajan henki on salliva, niin on mahdotonta hyväksyä ajatusta, että Suomessa olisi vain yksi ja ainoa hyväksytty perhemuoto.

Suomalaisen yhteiskunnan ja elämänmuodon kannalta on keskeistä, että kansakunta haluaa jatkaa sukua ja lisääntyä.

Tänään kannetaan yhä syvemmin huolta, kuka hoitaa tulevaisuudessa sairaat ja vanhukset tai kuka tekee ylipäätään työt. Puhutaan vakavissaan, miten ulkomailta tuodaan kymmeniä tuhansia vierastyöläisiä tekemään niitä töitä, joihin suomalaisten omat kädet eivät enää riitä. Jos Suomen poliittinen järjestelmä olisi hoitanut menneinä vuosikymmeninä perhepolitiikkaa toisin, ei kenenkään tarvitsisi tuntea huolta tai jopa suoranaista pelkoa suomalaisen työvoiman loppumisesta.

Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tullessa työikään 1960-luvulla valtio teki tiukan valinnan: maata ryhdyttiin rakentamaan työelämän tarpeiden mukaan, ja perheiden piti sopeutua siihen. 1970- ja 80-luvuilla Euroopassa oli oikeastaan vain yksi maa, jossa työvoima - miehet ja naiset - oli mobilisoitu yhtä tehokkaasti ansiotyöhön kuin Suomessa. Se maa oli edesmennyt DDR, sosialistinen Itä-Saksa.

Perhepolitiikan syklit ovat pitkiä, uuden sukupolven kasvattaminen vie vähintään kaksi vuosikymmentä.

Perheiden taloudellisen aseman kohentaminen verohuojennusten avulla lisää myös syntyvyyttä, mikä taas aikaa myöten vähentää ulkomaisen työvoiman tarvetta. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on kokoomuksen puheenjohtajana puhunutkin tuloverotuksen keventämisen puolesta. Esimerkiksi tänä vuonna ei kuitenkaan tapahdu vielä mitään olennaisia muutoksia siinä suhteessa. Sen sijaan viime aikoina on kyllä lisätty erilaisia haittaveroja, jotka kipeimmin koskevat juuri suurikulutuksisiin lapsiperheisiin.

Nyt jos koskaan yhteiskunnassa tarvittaisiin poliittista kokonaisnäkemystä, mitä me kansakuntana haluamme tulevaisuudelta. Annammeko arvon itsellemme Suomessa vai teetämmekö työt niillä vierailla, jotka tekevät sen halvimmalla?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Maanantaina on hyvät mahdollisuudet tuhlata veronkorotukset

Naton haasteena muuttaa määrärahat laaduksi

Työehtojen sovittelu on entistä vaikeampaa

Lyhyt kaava

Luottamus on kivijalka

Politiikassa on hyvä muistaa käytöstavat

Tullin ansiosta netistä tuli turvaton huumekauppiaille

Kotitöitten lumo

Suomen niemen pesänjakajat

Itsenäisyyspäivänä on hyvä ammentaa oppia historiasta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.