Viljelijät joutuvat pelinappulaksi?

Suomen maataloudessa valmistaudutaan uuteen sato- ja laidunkauteen. Navetasta ulos päästetyillä lehmillä ja vasikoilla on tapana kirmailla riehakkaasti pitkään odotetun vapauden suloisessa huumassa, mutta samaa riehakkuutta esiintyy tuskin viljelijöitten keskuudessa tänä keväänä.

Viljelijäin on pakko seurata hallitusneuvotteluja tarkalla silmällä, kun hallituspohja muuttuu olennaisesti. Kahdeksan vuoden ajan viljelijöitä lähellä oleva keskusta on ollut hallituksessa, mutta vaalitappion jälkeen se on ilmoittautunut oppositioon hampaattomaksi kuihtuneena.

MTK:n johto on toivonut kainosti, että keskustalaisen Sirkka-Liisa Anttilan seuraaja olisi joku kokoomukselainen. Aikanaan viljelijät suhtautuivat varsin epäillen kokoomuksen edustajiin. Nopeasti kuitenkin nähtiin, että käytännössä ei keskustan ja kokoomuksen maatalouspolitiikalla ole juuri eroja EU-ajassa. Väristä huolimatta ministereille on jäänyt yksi ja sama tavoite: turvata Suomen kansalliset edut Brysselissä.

Uusi hallitus on kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, että maa- ja metsätaloudesta vastaava ministeri voi tulla muustakin puolueesta kuin kokoomuksesta.

Perussuomalaisten maatalouspoliittiset linjaukset ovat varsin viljelijämyönteisiä. Tuetaan perheviljelmiä ja vaaditaan järkeä byrokratiaan. Löytyykö puolueen riveistä kuitenkaan sellaista maatalous-asiantuntijaa, joka nauttisi viljelijäin luottamusta? Vielä ei sellaista ole näköpiirissä.

Demareilla on ollut perinteisesti vahva halu vaikuttaa myös maatalouden kehitykseen. Erityisesti kansanedustaja Kari Rajamäki kävi takavuosina puolueensa maatalousasiantuntijana jatkuvaa henkien sotaa keskustaa vastaan. Viime vuosina Rajamäki on keskittänyt tarmonsa poliisi- ja pelastusasioihin, joten tuntuisi oudolta, jos hän palaisi vanhoille jäljilleen.

SDP:ssä viljelijöitä huolettaa esimerkiksi se, että puolueella on halu ulottaa kiinteistövero myös peltoihin ja metsiin. Kun veropohjan laventamisesta puhutaan, niin ei olisi ihme, jos tuota näkemystä ei tuotaisi myös hallitusneuvotteluihin. Perussuomalaiset eivät sentään ajatukselle lämpene, ja tuskin sille heruu ymmärrystä kokoomuksestakaan.

Kun viljelijät ja metsänomistajat maksavat jo nyt veroa peltojensa ja metsiensä tuotoista, niin kiinteistöveron ulottaminen maaomaisuuteen johtaisi kaksinkertaiseen verotukseen. Sitä ei suomalainen maatalous kestäisi nykyisillä katteillaan.

Pieni ei ole sekään viljelijäin huoli, että EU maksaa Portugali-ratkaisuissa vastaan potkivalle Suomelle "potut pottuina" seuraavissa maatalousneuvotteluissa. Brysselissä tehtyjen kyselyjen mukaan pelko on vielä turha.

Mutta rajansa se on kärsivällisyydellä myös unionissa, jos suomalaisten keskinäinen riitely pysäyttää jopa kuukausiksi talouskriisin sammutustyöt. On sääli, jos suomalaiset viljelijät uhrataan pelinappuloiksi niinkin tärkeässä asiassa kuin kansallisessa elintarvikehuollossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.