Viljelijöitä askarruttaa helppo maataloussopu

Ei niin hyvää uutista, että aivan tyytyväinen voisi olla. Viljelijät ovat suhtautuneet maatalouden tukineuvottelujen tuloksiin aina kovin penseästi.

Niin nytkin.

Torstainen uutinen Brysselistä oli viljelijäväestölle ensi kuulemalta oikein hyvä, sillä jatkuva riidanaihe eli Etelä-Suomen tiloille maksettu kansallinen 141-tuki korvautuu uudelle tuella, jota maksetaan vuoteen 2020 saakka.

Suomalaisia viljelijöitä askarruttaa nyt, olisiko Bryssel suostunut vieläkin enempään, kun europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) alunperin sorvaama ehdotus hölähti niin helposti läpi. Kysymys kuuluu, olivatko tavoitteet sittenkin alimitoitetut.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) arvioi, että ratkaisu Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkosta on tärkeä osa koko tulevan ohjelmakauden tukivalmistelua. Tavoitteena on pitkäaikainen, ennustettava, tehokas ja hallinnoltaan järkevä tukikokonaisuus.

Koskinen sopi maatalouskomissaari Dacian Cioloşin kanssa, että 141-tuki päättyy tämän vuoden lopussa. Ensi vuonna Etelä-Suomen kansalliset tulotuet pysyvät nykytasolla. Seuraavana vuonna EU korottaa tuotantosidonnaisia tukiaan. Korotus korvaa Etelä-Suomen kansallisten tukien poistumisen tuotannonaloilta, joihin kuuluvat maito, naudanliha, lampaat, vuohet, tärkkelysperuna ja avomaan vihannekset.

Vain sika- ja siipikarjatalouden sekä puutarhatalouden kansalliset tulotuet pysyvät nykymuotoisina. Näille tukea maksetaan vuonna 2015 vielä 29,2 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2020 summa on enää 17,4 miljoonaa euroa.

MTK:ssa on laskettu, että EU:n suorien tulotukien ja kansallisten tukien yhteismäärä laskee vuonna 2015 yli 70 miljoonaa euroa tähän vuoteen verrattuna. Siksi MTK vaatii hallitukselta toimia tulonmenetysten korvaamiseksi viljelijöille.

Tuottajajärjestön retoriikkaa ei ole tarpeen nielaista sellaisenaan, mutta yhteen MTK:n vaatimukseen on helppo yhtyä: Ruuantuotannon säilyttäminen kotimaassa on ainoa keino vaikuttaa ruuantuotannon kestävyyteen ja vastuullisuuteen.

Säilyykö ruuantuotanto kotimaassa, jos ja kun tukitasot jatkuvasti laskevat? Kukaan ei voi antaa varmaa vastausta kysymykseen, mutta se on taattua, että intoa ruuantuotantoon on omiaan sammuttamaan jatkuvasti kasvava byrokratia. Suomessa ruuantuotanto on jo luonnonolosuhteiden vuoksi vaikeampaa kuin muualla, joten on silkkaa typeryyttä aiheuttaa elinkeinolle lisäkustannuksia kiristämällä tuotantotapavaatimuksia kansallisesti tai tiukentamalla ympäristölupaehtoja.

Ruuantuottajat eivät voi siirtää kustannuslisiä elintarvikkeiden hintoihin, vaikka tarve olisi. Valtiovallan olisikin syytä havahtua siihen tosiseikkaan, etteivät maatilat kykene jatkossa toimimaan myöskään kustannusten sulatusuuneina. Tähän saakka kustannusten voi sanoa sulaneen, kun tilakoko on kasvanut voimakkaasti ja tuotanto sen ansiosta tehostunut.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.