Vilpitöntä keskustelua

Demokratian perusajatuksena on kansalaisten kriittinen osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon ja julkiseen keskusteluun, niin että valta on viime kädessä kansalla, joka kontrolloi valtaapitävien toimia.

Kansalaisten muodostama kriittinen vastavoima kuitenkin heikkenee, jos he luopuvat vilpittömästä mielipiteen ilmaisusta ja mukautuvat vallitsevaan mielipiteeseen ilman itsenäistä pohdintaa. Tämä voi tapahtua, kun voimakkaasti tunteisiin vaikuttavat mielikuvat ottavat asiaperusteiden paikan julkisessa keskustelussa.

Yhteiskunnallinen muutosehdotus voi saada kannatusta ilman asiaperusteluja pelkästään esiintymällä myönteisten arvojen kuten tasa-arvon tai oikeudenmukaisuuden nimissä, koska tällöin syntyy mielikuva vastustajista syrjivinä ja ennakkoluuloisina.

Välttääkseen kielteisen sosiaalisen leiman ihmiset alkavat peittää todellisia ajatuksiaan. Tällöin käynnistyy helposti prosessi, jota Duke -yliopiston professori Timur Kuran luonnehtii julkisuus- ja mielipidetulvaksi: vilpittömän mielipiteenilmauksen vähentyessä asiaperusteisiin nojautuva yhteiskunnallinen keskustelu heikkenee.

Julkisuustulva syntyy, kun samoja yksipuolisesti värittyneitä ja pinnallisia iskulauseita toistetaan sen sijaan että keskusteltaisiin asiaperusteista.

Kun yhä useampi ihminen välttää ilmaisemasta todellisia käsityksiään ja arvostuksiaan pysyäkseen sosiaalisen hyväksynnän piirissä, poliittisesti korrekti mielipide saa lisää valtaa.

Joukkotiedotusvälineet julistavat yhtä oikeaa oppia ja pelkäävät antaa tilaa vastakkaisille näkemyksille. Poikkeavat näkemykset häviävät vähitellen julkisesta keskustelusta ja koko yhteiskuntaa alkavat hallita yksipuoliset mielikuvat, jotka vievät yleisen mielipiteen mukanaan ja muuttuvat mielipidetulvaksi.

Lopulta on olemassa vain yksi hyväksytty mielipide, joka alkaa ohjata yhteiskunnallista päätöksentekoa. Tämän seurauksena yhteiskunta voi ajautua päätöksiin, jotka ovat huonosti perusteltuja ja jotka voivat tulla yhteiskunnalle kalliiksi.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on esimerkki prosessista, joka sisältää tällaisen vaaran, koska jo kansalaisaloitteen nimi leimaa sen vastustajat tasa-arvon vastustajiksi.

Ne, jotka hyväksyvät sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen, ilmenevät suvaitsevina ja avarakatseisina. Sen vastustajat näyttäytyvät ihmisinä, jotka pitävät kiinni syrjivistä asenteista.

Koska kukaan ei halua esiintyä tasa-arvon vastustajana, ihmiset eivät niinkään pureudu asiaperusteisiin kuin varmistamaan oman sosiaalisen imagonsa säilymistä myönteisenä. Poliittisesti korrektissa keskustelussa kyseinen asia voidaan ilmaista vain tietyssä valossa. Ne, jotka vielä uskaltautuvat ilmaisemaan kriittiset ajatuksensa rehellisesti, leimataan tasa-arvon vastustajiksi.

Journalisti-lehden jokin aika sitten tekemässä kyselyssä suurin osa lehtien ja medioiden toimituksista sanoi ajavansa sukupuolineutraalia avioliittolakia. Medioiden lähes yksituumainen kanta näyttää käytännössä estävän keskustelua, jossa asiaperusteita voitaisiin käsitellä avoimesti kaihtamatta eri mielipiteitä ja perusteluja.

Vaikka kansalaisaloitteeseen yleisessä tietoisuudessa liitetään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mielikuvat, sen suhde lapsen perusoikeuksiin on ongelmallinen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan”.

Tämä lausuma viittaa vahvasti biologisiin vanhempiin, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tuntee aina. Kuitenkin sukupuolineutraali avioliittolaki poistaisi laista tämän lapsen perusoikeuden ja määrittelisi isättömyyden tai äidittömyyden lapsen normaalitilaksi.

Lain hyväksymisen jälkeen myös kouluissa annettavaa seksuaaliopetusta olisi muutettava.

Uuden lain näkökulmasta ei olisi enää oikeutettua kiinnittää huomiota parisuhdemuotojen eriarvoisuuteen lasten näkökulmasta: samaa sukupuolta olevien parisuhteissa elävät lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään, mikä voi synnyttää lapselle traumaattisen hylkäämiskokemuksen.

Tähän mennessä sallittu keskustelu lapsen oikeudesta isään ja äitiin muuttuisi uuden lain myötä syrjiväksi.

Laki heikentäisi asiaperustaista ja vilpitöntä pohdintaa yhteiskunnan velvollisuudesta puolustaa hauraimpien jäsentensä perusoikeuksia.

Avoimen ja vilpittömän keskustelun puute ei voisi olla entisestään heikentämättä lapsen asemaa yhteiskunnassamme.

Tekopyhyys ja vilpittömyyden puute ovat vakavia ongelmia: jos asioista perillä olevat yksilöt pitävät ajatuksensa omassa tiedossaan, he köyhdyttävät julkista keskustelua. Näissä olosuhteissa myös yksityinen ajattelu näivettyy, koska oma pohdinta ei aktivoidu, jos ihminen ei vilpittömästi ilmaise käsityksiään.

Timur Kuranin mukaan demokraattinen keskustelu tarvitsee perustakseen laajalle levinneen vilpittömyyden etiikan, joka sisältää velvollisuuden ilmaista omat poliittiset vakaumuksensa julkisesti sekä itsekunnioituksesta että kiinnostuksesta muiden hyvinvointiin. Tämä lisää kunnioitustamme toisten totuudenmukaiseen mielipiteenilmaisuun jopa silloin, kun he kannattavat päämääriä, joita itse vastustamme. Vilpittömyys murenee helposti sosiaalisen paineen alla ja vilpittömyyden mureneminen puolestaan estää demokratian toimintaa ja johtaa huonosti perusteltuihin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin.

Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tutkinnot nurkkaan

Omistamista syytä vähentää

Myös opettajien kiusaamiseen puututtava heti

Kestävyysvaje on yhä ankarampi uhka

Ukraina ortodoksian riitakapulana

Suomalainen kompastuu merkkiin

Ammattikouluille kuuluu hyvääkin

Markkinahäiriöistä tulossa autokaupan uusi normaali

Levottomia aikoja

Pakkopiikki voi tulla vielä eteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.