Voiko nimi olla Barbababa

Menin naimisiin lauantaina. Samalla sukunimeni vaihtui Kukkosesta Metsähalmeeksi.

Viime aikoina trendinä Suomessa on ollut, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä. Viime vuonna näin teki yli 22 prosenttia aviopareista. Parikymmentä vuotta sitten oman sukunimensä säilytti vain alle kahdeksan prosenttia pareista.

Nykyään nainen voi valita. Vuosina 1930-1985 naisen oli pakko ottaa miehen sukunimi, kunnes saatiin säädettyä uusi sukunimilaki. Käsittämättömän myöhään kun näin nykyaikana ajattelee.

Miehet eivät ole innokkaita ottamaan naisen nimeä avioliitossa. Viime vuonna vain reilu prosentti miehistä rohkeni ottamaan naisen sukunimen. Yhdistelmänimi oli miehille sitäkin suurempi kauhistus. Vain 0,1 prosenttia antautui siihen.

Kahta ei suomalainen mies vaihda: omaa nimeään eikä sukunimeään.

Yllätyksiäkin löytyy. Jotkut miehistä haluavat vaihtaa jopa etunimensä. Nimilautakunnan käsiteltäväksi tulevat erikoisimmat pyynnöt. Eräs keski-ikäinen mies halusi vaihtaa nimensä Barbababaksi. Lautakunta ei puoltanut nimeä.

Myöskään miesten hakemat nimet Melkisepek, Spiikki, Darth, Sotariimu ja Pazi eivät saaneet lautakunnan kannatusta. Perusteluna oli muun muassa, että haetut nimet ovat muodoltaan tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön vastaisia.

Kukaan ei kuitenkaan voi väittää, etteivätkö suomalaiset miehet ole kekseliäitä.

Samoin vanhempien kekseliäisyys jaksaa yllättää. Nimilautakunta ei parina viime vuonna hyväksynyt poikavauvan nimeksi Kuu-Welhoa, Nixonia, Sudenkaatajaa, Aiwarikiaria eikä Salamavaltikkaa.

Pekka ja Mikko eivät kertakaikkiaan riitä kaikille. Yksilöllisyyttä ja identiteettiä haetaan heti syntymästä saakka. Lapsi ei välttämättä erikoisesta nimestä niin pidä.

Itsekin muistan, että olisin halunnut lapsena tutun perusnimen. Maailman kaunein nimi oli mielestäni Johanna. Paremman puutteessa päädyin ristimään nukkeni Johannaksi. Nykyään olen tyytyväinen erikoiseen etunimeeni.

Sukunimissä suosiotaan ovat lisänneet viime aikoina ihka uudet, keksityt nimet. Pohjois-Savossa sukunimenmuutosilmoituksia käsiteltiin edellisvuonna noin 350.

Savossa hyväksyttyjä uudisnimiä ovat muun muassa Kasmila, Merenkuu, Heiniketo, Räsén, Lehdesmaa, Lumipuu, Kokkoranta ja Pohjanpaju.

Usein keksitty nimi on ratkaisu avioparin sukunimihaluttomuuteen. Kumpikaan ei halua toisen nimeä. Vaikutteita uuteen nimeen saatetaan ottaa kummankin sukunimestä.

Osa uudisnimistä on lähes runollisen kauniita. Kyse on eräänlaisesta nimien kauneusleikkauksesta. Niemisestä tai Korhosesta kuoriutuu tämän ajan luksussukunimi.

Nimestä on tullut brändi, jota voi uudistaa. Ihminen on ollut tuote jo pidemmän aikaa. Keho, mieli ja asunto on jo laitettu kuntoon jopa televisio-ohjelmissa. Nimiin on harvemmin puututtu. Tosi-tv-ohjelmissa vain idolit saavat uudet taiteilijanimet. Mikä estäisi tavistenkin nimien stailauksen. Ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä nimenvaihtaminen on jo arkipäivää.

Nimien kauneusleikkaukset eivät ole kovin uusi juttu. Jo esi-isät saattoivat ottaa uuden sukunimen tai "suomentaa" ruotsalaisperäisen nimen. Esimerkiksi omassa suvussani Ingman muuttui 1930-luvulla Iljamoksi.

Miksi sitten itse halusin vaihtaa nimeni mennessäni naimisiin. Metsähalmeita on Suomessa alle 15, Kukkosia yli 5 000. Ratkaisua helpotti myös se, että puolisoni on tyypillinen suomalainen mies. Mies, joka ei vaihda nimeään eikä varsinkaan sukunimeään.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.