Voiko rahalla ostaa rauhan?

Amerikkalaiset ovat nähneet moneen otteeseen, miten vaikeaa on levittää heidän mieleistään oikeaa demokratiaa muualla maailmassa. Hyvät ja kauniit puheet kaikuvat kuuroille korville, ja todellinen sota syttyy, kun demokraattisia arvoja ryhdytään edistämään voimakeinoin.

Vietnamin sota oli katkera opetus jenkeille. Pettymyksiä on tullut milloin Iranissa, milloin Korean niemimaalla, milloin Etelä- tai Keski-Amerikassa.

1990-luvun alun Persianlahden sodassa amerikkalaiset kykenivät palauttamaan Kuwaitille itsenäisyyden, jonka Irakia kovin ottein hallinnut Saddam Hussein oli siltä viemässä. 2000-luvun alussa onnistuttiin kaatamaan myös Saddam Husseinin hirmuhallinto. Koko maailma sai seurata televisioistaan, miten Husseinin jättimäinen patsas romahti nurin kansanjoukkojen hurratessa.

Mutta siihen riemu loppuikin. USA huomasi pian olevansa Irakissa täysimittaisessa sodassa, ja vasta nyt kuuden vuoden jälkeen se alkaa vapautua sodan raskaimmasta taakasta. Samanaikaisesti supervalta on kuitenkin ajautumassa yhä syvemmälle sodan kierteeseen Afganistanissa.

Amerikkalaisten kovat kokemukset kertovat, että rauhaa on liki mahdotonta voittaa asein tämän päivän maailmassa. "Vanhaan hyvään aikaan" armeijat marssivat toisiaan vastaan ja katsoivat, kummalla on enemmän voimaa takana. Tappioiden kasvaessa riittävän suuriksi häviölle jäänyt suostui laskemaan aseensa, minkä jälkeen allekirjoitettiin rauhansopimus ja palattiin arjen töihin.

Toisen maailmansodan jälkeen sodat ovat muuttuneet yhä useammin sissisodiksi, joissa pienet aseelliset ryhmät leikkivät kuolettavaa sokkoleikkiä hidasliikkeisen jättiläisen kanssa. Yhdysvallat ei ole ainoa suurvalta, joka joutuu tuskittelemaan jatkuvasti yllätysiskuja vastaan. Samassa jamassa on vaikkapa Venäjä tshetsheniensä tai Israel palestiinalaistensa kanssa.

Kun aseet eivät tuo rauhaa, on pakko miettiä muita keinoja. Yhdysvalloissa pohditaankin nyt, voitaisiinko Irakin ja Afganistanin väkivaltaisuuksia vähentää tarjoamalla ainakin osalle vastapuolta luotien ja pommien sijasta ystävän kättä. Ääri-islamilaisiin sotakiihkoilijoihin tai talebaneihin eivät läntiset hurskaat puheet tepsi, mutta heidän rinnallaan on taisteluissa mukana myös maltillisia, joilla on ehkä halua vuoropuheluun.

1900-luvun maailmanhistoria todistaa, että demokratia on edistettävissä myös rahalla. Adolf Hitlerin rotuoppien kyllästämät saksalaiset natsit tai säälimättömät japanilaiset sotilaat, jotka läntiset demokratiat onnistuivat kukistamaan suurin uhrauksin toisessa maailmansodassa, kesytettiin loppujen lopuksi varsin nopeasti yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi USA:n massiivisella taloudellisella tuella, Marshall-avulla.

Eikä meidän tarvitse Suomessa katsoa kuin omaa historiaamme: kansallinen yhtenäisyys on luotu onnistuneella sosiaali- ja koulutuspolitiikalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.