Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Pyramidihuijaus Wincapita pulpahti maanantaina jälleen julkisuuteen, kun Yle kertoi, että osa huijatuista ja rahansa menettäneistä saa kaikki menettämänsä rahat takaisin (Yle Uutiset 21.10.). Kolmisen vuotta kestäneessä ja 2008 päättyneessä hui-
jauksessa liikkui rahaa kaikkiaan noin sata miljoonaa euroa.

Giiclub-nimellä aloittanut ja Winclubina ja Wincapitana jatkanut huijaus oli olevinaan sijoituskerho, joka käy valuuttakauppaa. Salaperäisyyden verhoa pidettiin yllä sillä tarkoituksella, että pääsy kerhon jäseneksi aiemmin jäseneksi päässeen suosituksesta tuntuisi jo itsessään jos ei ihan voitolta tai tuotolta, ainakin jonkinmoiselta saavutukselta.

Wincapitassa netti osoitti valtavan voimansa ihmisten manipuloinnin välineenä. Näennäisen taitavasti rakennettu nettisivusto meni moneen täydestä. Toisaalta sosiaalisen median kanavissa huijauksen houkuttelevuus kasvoi valtavasti. Verkostomarkkinointi osoitti vahvuutensa internet-ympäristössä.

Huijaukseen osallistui ainakin 10 000 ihmistä. Rikoksesta tuomion sai vain kymmenkunta keskushenkilöä, mutta rikoksella saamaansa hyötyä joutui maksamaan 624 wincapitalaista. Tuomioiden mukaan heidän olisi pitänyt maksaa valtiolle lähes 64 miljoonaa euroa, mutta Oikeusrekisterikeskuksen tähänastinen saalis on 33,6 miljoonaa euroa. Eli keskimääräinen hyöty on ollut satatuhatta euroa, josta reipas puolet on saatu pois.

Jos rikolliset olisivat käyttäneet vastaavan tarmonsa johonkin todelliseen ja rehelliseen liiketoimintaan, he sekä rikoksissa rahojaan menettäneet olisivat säästyneet monilta pettymyksiltä ja paljolta pahalta.

On selvää, ettei kaikkea rikoshyötyä saada koskaan takaisin, koska osa on kulunut ylelliseen elämää ja kaikenpuoliseen tuhlailuun, siis taivaan tuuliin. Silti perintätoimia pitää ilman muuta jatkaa jo yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi. Jatkettava on, vaikka rahavirta ulosotoissa on jo hiipumaan päin.

Rikoshyötynä tähän mennessä karhuttu summa on noin neljä miljoonaa euroa suurempi kuin se summa, jonka Oikeusrekisterikeskus maksaa kaikkiaan 1 431 huijatuksi tulleelle. Keskimäärin he saavat takaisin noin 20 000 euroa. Saadakseen rahoja takaisin rikosuhrien on pitänyt anoa korvausta joko vahingonkorvaustuomion tai tuomioistuimen vahvistaman sovinnon perusteella.

Rikollisen huijauksen lopputulemana petoksesta tuomitut ovat saaneet leiman otsaansa: heihin on vaikea luottaa jatkossa. Toiseksi petoksen uhrit ovat saaneet otsaansa puolestaan idiootin ja narrattavan hölmön leiman – ja aivan aiheesta. Vaikka rikoshyötyä on yhä väärissä taskuissa, Wincapitan ympärillä tapahtuneiden rikostutkintojen, oikeudenkäyntien, rikoshyötyperimisten ja tuomioiden jälkeen on helppo todeta, ettei rikos todellakaan kannata. Sopii toivoa, että oppitunti meni perille, tosin on tyypillistä, että Wincapitan tyyppisiin huijauksiin sortuvat kerta toisensa jälkeen samat ihmiset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Malttia pöyristymisiin

Rasismia eivoi voittaa valehtelulla

Kuopion täytyy tarkastella menojakin kriittisesti

Pääministerit ja Itämeri

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Postin kannattavuusei parane lakkoilulla

Joulujuhla ja kevätjuhla kuuluvat kouluun

Muuan tarina

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Perusoikeuksien rajoja on joskus hyödyllistä mitata

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.