Yörastas

Kesäyö. Yörastas laulaa. Kuinka maailma sentään oli läpikuultavan hieno, kuinka luonto oli ihana.

Nämä Juhani Ahon lauseet ovat näytelmästä, jota olen saanut olla mukana tekemässä. Tuohon repliikkiin ja kohtaukseen tuntuu mahtuvan koko elämän kauneus ja ohikiitävä onni.

Yörastasta ei voi kuulla kuin kesäyönä. Pitää olla valveilla ja pitää olla hiljaa.

Jos musiikki jumputtaa, koneet käyvät tai seurue on meluisaa, yörastaan pehmeää lurittelua ei voi kuulla. Eikä se tule laulamaankaan kovin levottomaan paikkaan.

Olen ollut pari vuotta yrittäjänä paikassa, jossa vaalitaan rauhallisuutta. Paikassa ei soi mikään taustamusiikki. Television, tietokoneen tai pelien ääniä ei kuulu. Sen sijaan kesäiltoina alkaa kuulua yörastaan laulu. Siinä bisnesidea.

Olen tullut siihen tulokseen, että nykyihmisille on aika harvinaista tulla paikkaan, jossa ei kuulu minkään toosan ääntä. Moni paikkaan ensi kertaa tullut on ihastellut:

- Onpa täällä rauhallista. Mikä rauha täällä on. En haluaisi lähteä täältä pois.

Johtopäätelmäni on, että nykyihmiset kaipaavat rauhaa. Hiljaisuus on harvinaista herkkua. Jotkut tiedostavat kaipauksensa. Toiset taas eivät, mutta saattavat havahtua asiaan - kun törmäävät rauhaan ja hiljaisuuteen.

Paikan rauha on ottanut valtaansa myös lapset ja koululaiset.

Isotkin koululaisryhmät ovat istuneet heratyynessä lukiessani heille Juhani Ahon lastuja, vaikka heidän opettajansa ovat etukäteen olleet huolissaan, miten kaikki malttaisivat kuunnella.

Onko rauhallinen ja taustameluton paikka niin erikoinen kokemus nykylapsille, että he kerrassaan mykistyvät? Olen miettinyt, kuinkahan monen kotona on jatkuvasti jotakin mediaääntä.

Tietenkin radio ja televisio ovat tarpeellisia seuralaisia varsinkin yksinäisille, iäkkäille ja liikkumisrajoitteisille.

Eipähän tuota koskaan tiedä miten pian itsekin sellaiseksi tulee.

Kuitenkin toistaiseksi olen sillä(kin) tavalla rajoittunut, että ahdistun joutuessani paikkaan, jossa on jatkuva taustahäly. Kahden toosan yhtäaikainen ääni eli älämölö saa minut jo pakokauhun valtaan.

Hiljaisuudessa on toki vaaransa. Kuulee herkemmin, jos perheenjäsen vaikka huokaa tai itkee. Kuulee selvemmin omat ajatuksensa, ne vaikeatkin.

Niitä on kenties hankalaa suostua kuulemaan, mutta tarpeellisia kuultavia ne ehkä olisivat.

Kun yörastaan laulua hiljentyy kuuntelemaan, kuulee ehkä jotain muutakin.

Saattaa kuulla oman sisimpänsä sanoja.

Saattaa nähdä, kuinka maailma sentään on läpikuultavan hieno, kuinka luonto on ihana.

Kirjoittaja on lapinlahtelainen tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.