YK:n asema rauhan edistäjänä on uhanalainen

Tänään liput liehuvat perinteiseen tapaan Yhdistyneiden kansankuntien päivän kunniaksi. Lokakuun 24. on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987 lähtien, joten nyt on lisäksi pienenpieni suomalainen merkkipäivä 62-vuotiaan maailmanjärjestön historiassa. Jälleen on aika toivottaa järjestölle onnea, pitkää ikää – ja uudistumiskykyä. Toivotuksiin antavat erityistä pontta meneillään olevat levottomat ajat. Ne tuovat jo mieleen YK:n edeltäjäjärjestön Kansainliiton, joka lakkasi toimimasta toisen maailmansodan syttyessä.

YK perustettiin ratkomaan valtioiden välisiä kiistoja ja parantamaan ihmisten elinoloja. Näiden päätavoitteiden lisäksi ja toteuttamiseksi YK edistää yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja vapauksia rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta. Viime vuosina ilmastopolitiikka on noussut keskeiseksi YK:n toiminnassa.

Britannian sodanaikainen pääministeri Winston Churchill totesi vuonna 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen, että Kansainliitto ei epäonnistunut periaatteidensa tai näkemystensä vuoksi, vaan siksi, että perustajavaltiot eivät enää noudattaneet yhteisesti sovittuja periaatteita ja siksi, että hallitukset eivät uskaltaneet kohdata tosiasioita silloin, kun oli vielä aikaa jäljellä. Nyt vaikuttaa siltä, että Churchill osasi ennustaa aikoja, jotka ovat parhaillaan menossa.

Yksi keskeisimmistä YK:n asemaa horjuttavista seikoista on Yhdysvaltojen politiikan arvaamattomuus, kiitos presidentti Donald Trumpin. Toukokuun lopussa hän ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta. Lisäksi Trump piti syyskuun lopulla YK:n yleiskokouksessa puheen, jossa hän uhkasi tarvittaessa tuhota Pohjois-Korean täysin, moitti Yhdysvaltojen sopimusta Iranin ydinohjelmasta, irvaili sosialismille ja ylisti nationalismia. Puolitoista viikkoa sitten Yhdysvallat ilmoitti lähtevänsä YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescosta sen Israel-vastaisuuden vuoksi. Jo aikaisemmin Yhdysvallat on laiminlyönyt jäsenmaksujensa maksamista.

YK:n asema maailmanrauhan edistäjänä perustuu erityisesti turvallisuusneuvoston toimintaan. Se on YK:n elimistä ainoa, jonka päätökset velvoittavat jäsenmaita. Neuvoston 15 paikasta viisi on varattu pysyvästi Britannialle, Kiinalle, Ranskalle, Venäjälle ja Yhdysvalloille. Pysyvillä neuvoston jäsenillä on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin. Syyrian sota on osoittanut veto-oikeuksien halvaannuttavan turvallisuusneuvostoa silloin, kun ongelmien ratkaisukeinoilla on vaikutusta pysyvien jäsenmaiden omien poliittisten tai taloudellisten intressien toteutumiseen.

Maailmanpolitiikan asetelmat ovat aivan toiset nyt kuin 1945 YK:ta perustettaessa. Sen oivalsivat myös jäsenvaltiot 2008, jolloin käynnistyi turvallisuusneuvoston kokoonpanoon ja toimintatapoihin kohdistuvien muutosten valmistelu. Muutoksia soisi piakkoin kuuluvan, sillä ilman kykyä uudistua maailmanjärjestöä odottaa Kansainliiton kohtalo.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.