Yhteinen, kenen?

Välimeren mukavuudenhaluinen kulttuuri on näyttänyt viimeaikoina nurjan puolensa. Kaikille laskuille ei ole löytynytkään maksajaa. Kurjassa ja karussa pohjolassa varautuminen pahaan päivään on ollut selviytymisen edellytys. On ollut pakko oppia ajattelemaan vähän pidemmälle.

Hyvinvoinnin edellytysten kasvaminen on meilläkin hyvää vauhtia rapauttamassa järkevää säästäväisyyden kulttuuria. Maristaan tyhjästä ja huudetaan muita tekemään työt, joihin aikaisemmin olisimme itse mukisematta tarttuneet. Mukavuuden halu kasvaa ja helppo elämä viehättää.

Laskuille on kuitenkin aina löydettävä maksaja. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on luotu julkisen sektorin hyvän toiminnan varaan. Mutta myös meillä voi pohtia julkisen rajoja ja rajoituksia. Helposti tulee kuvitelma, että yhteinen ei ole kenenkään vastuulla.

Julkisella sektorilla on rakenteellisena ongelmana erityisesti se, että yhteisesti valituilla edustajilla ei ole taloudellista vastuunkantoa riittävästi. Poliittista valtaa pääsee käyttämään lupaamalla lisää hyviä palveluita.

Palveluiden kumulatiiviselle kasvulle ei ole kuitenkaan tulevaisuutta. Päin vastoin, nyt tarvittaisiin päättäjiä, joilla on rohkeutta lähteä linjaamaan palveluiden rajaamista.

Palveluiden rajaamisessa on vaara sortua toisenlaiseen populismiin.

Helppohintainen ratkaisu on heittäytyä kaikkein vähäosaisimpien puolelle. Sillä saa mukavasti poliittisia irtopisteitä, mutta tie on nopeasti loppuun kuljettu.

Julkisen sektorin on huolehdittava myös siitä, että jaettavaa on tulevaisuudessakin. On luotava edellytyksiä hyvinvoinnille pitämällä huolta elinkeinoelämän kehittymisestä ja uusien työpaikkojen syntymisestä. Vääristelyä olisi sanoa, että se ei ole valtion tai kunnan perustehtävä.

Perustehtävä on se, jonka itsenäinen kunta ottaa tehtäväkseen olemassaolonsa turvaamiseksi pitkällä tähtäimellä. Laki ja asetukset eivät voi tätä perustehtävää rajata.

Julkisen sektorin palvelutuotannossa on myös järkevää ja velvoittavaa luoda hyvinvointipalveluita mahdollisimman vaikuttavasti ja taloudellisesti. On uskallettava tarttua rakenteellisiin epäkohtiin, purettava hierarkioita ja virkamiesvaltaista toimintakulttuuria. Tämä tarkoittaa myös poliittisen ohjauksen asettamista oikeisiin mittasuhteisiin.

Julkisen sektorin järkiperäistäminen ei tarkoita tulevaisuutta luovien investointien hautaamista. Investointeja on kuitenkin hyvä pohtia kylmän viileästi ja laskea niiden takaisinmaksuaikoja tarkasti. Kaikkea kivaa ei ole aina saatava heti.

Tässä on kuitenkin osattava katsoa asiaa riittävän laajasta näkökulmasta. Julkisia investointeja voidaan vain harvoin perustella liiketaloudellisista näkökulmista.

Kaupungin kasvumahdollisuuksien ja vetovoimaisuuden parantaminen ovat niissä kestäviä perusteita. Takaisinmaksu tulee kasvavien verotuottojen muodossa ajallaan.

Kuopio on vahvistamassa kasvuun tähtäävää strategiaa. Samalla on uskallettava ajatella, mitä sen toteuttaminen tarkoittaa käytännössä. Tarvittavien toimenpiteiden vieminen käytäntöön vaatii rohkeutta luopua joskus myös saavutetuista eduista.

Kirjoittaja on Kuopion kulttuurijohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.