Yhteinen tilannekuva, keinoista erimielisyyttä

Kukaan talousasioita seurannut ei ole voinut välttyä viime päivinä huolestuttavilta arvioilta. Suomen Pankki julisti kuluvalla viikolla, että maan talous on aikaisemmin arvioitua heikommassa kunnossa. Talouden taantuma pitkittyy ja syvenee. Samaa mieltä on pankkikonserni Nordea, joka arvioi, että talous supistuu tänä vuonna 0,5 prosenttia.

Viesti on mennyt perille myös eduskunnassa. Kansanedustajat keskustelivat taloudesta keskiviikkona. Kukaan ei väittänyt, että Suomella menisi juuri nyt hyvin. Työttömyys huolestuttaa, samoin yritysten investointien vähäisyys.

Tuntuukin erikoiselta, että pääministeri Jyrki Katainen tässä tilanteessa tarjoaa puolueille ja työmarkkinaosapuolille yhteistä keskustilaisuutta sen vuoksi, että kaikilla olisi sama käsitys talouden tilasta. Kataisen mielestä yhteisen tilannekuvan rakentaminen on tärkeää, jotta ei piiskattaisi hevosta, joka on valmiiksi kontallaan.

Kaikki näkevät, että hevonen on kontallaan. Sen sijaan vallitsee erimielisyys konsteista, joilla hevonen saataisiin takaisin jaloilleen ja raville.

Laajan ja yhteiskunnan eri intressitahoja edustavan keskustelutilaisuuden järjestäminen on mielekästä, jos tavoitteena on yhteinen näkemys keinoista, joilla talouskasvua nopeutetaan. Itse asiassa sekään ei riitä, sillä yhteisen näkemyksen lisäksi tarvitaan myös sitoutumista.

Katainen ei eduskunnassa luvannut kuitenkaan ottaa oppositiota mukaan talouspolitiikan varsinaiseen valmisteluun. Siitä huolimatta opposition kannattaa tarttua ojennettuun käteen. Ainakin keskustan maltillisella puheenjohtajalla Juha Sipilällä on ajatuksia, jotka saattavat hyvinkin läpäistä hallituksen puolustusmuurin.

Pelkästään poliitikkojen voimin Suomen nousua suosta ei kuitenkaan kyetä nopeuttamaan tarpeeksi. Yhteisiin talkoisiin tarvitaan myös työmarkkinaosapuolia. Taantuma pitkittyy, jos maa syksyllä ajautuu liian suuriin palkankorotuksiin tai työmarkkinakahnauksiin.

Tämä rasti onkin paljon vaikeampi kuin hallituksen ja opposition sovunhieronta. Nykyisen raamisopimuksen jatkosta keskusteltiin jo talvella, mutta tunnusteluiksi nimetyt neuvottelut kaatuivat. Osapuolet eivät liikkuneet, mikä osin johtui siitä, että sopimuskautta oli vielä jäljellä kuukausia.

Kannattaisi vielä hakea oikein mitoitettua ratkaisua jostakin EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen esillä pitämän koordinoidun liittokierroksen ja palkansaajajärjestöjen edelleen haikaileman keskitetyn ratkaisun välimaastosta.

Kataisen tarjousta on jo kommentoitu muistelemalla Kalevi Sorsan vuonna 1977 koolle kutsumaa Korpilampi-seminaaria, jolla on legendaarinen maine. Tuolloin öljykriisin heikentämään talouteen puhallettiin uutta vauhtia muun muassa ohjaamalla rahaa viennin edistämiseen ja tuotekehittelyyn.

Vertailussa ei kuitenkaan kannata mennä liian pitkälle. Vuonna 1977 Suomi oli nykyistä suljetumpi talous, joka kaiken lisäksi saattoi hakea kilpailuetua devalvoimalla. Nyt käytössä on paljon pienempi työkalupakki.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.