Yhteiskunta ei pääse eroon omista juuristaan

Mitä tekemistä on toistensa kanssa pääsiäisellä ja lakolla, joka toteutuessaan olisi pysäyttänyt suomalaisen merenkulun? Oikea vastaus ei ole, että lähestyvän pääsiäisen valo ja riemu antoivat lisää ymmärrystä kiistapuolille ja auttoivat sovun löytymisessä. Raadollisessa edunvalvonnassa tällaiset asiat eivät paina. Oikea vastaus on, että lakolla uhkaaminen neljän vapaapäivän kynnyksellä lisäsi painetta neuvottelupöytään: tuhansien suomalaisten laivamatka olisi lakon alkaessa peruuntunut. Niinkin olisi voinut käydä, että yritys lakon lopettamiseksi olisi aloitettu vasta pyhien jälkeen ensi viikolla.

Suomessakin monet vaativat, että kaikki kristinuskoon tai muihin uskontoihin liittyvä pitäisi riisua yhteiskunnan rakenteista. Kristilliset symbolit ja tavat eivät saisi näkyä julkisilla paikoilla, kuten vaikkapa kouluissa ja päiväkodeissa. Uskonto haluttaisiin painaa pois näkyviltä, jokaisen ihmisen omaksi, henkilökohtaiseksi asiaksi.

Vaatimus on mahdoton. Yksikään yhteiskunta ei pääse eroon omista juuristaan, vaikka haluaisi. Suomessa kristinusko on osa kulttuuriperimää, joka näkyy kaikkialla. Kristinusko on jättänyt jäljet äidinkieleemme ja tapoihimme. Suomen lipussa ei sattumalta ole ristiä. Kristilliset juhlapyhät huomioidaan työmarkkinakalenterissa. Ilman niitä suomalaisten vuotuinen työaika olisi pitempi kuin se nyt on. Pyhiä käytetään myös painostuskeinona edunvalvonnassa.

Totta on, että kristillisiin kirkkokuntiin tai yhteisöihin kuuluvien suomalaisten osuus kaikista suomalaisista on tasaisesti vähentynyt. Siitä huolimatta yli 70 prosenttia meistä ainakin muodollisesti tunnustaa kristillistä uskoa. Reilusti yli viidennes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin.

Pääsiäisaika joka tapauksessa hiljentää Suomen. Osalle meistä tänään alkavat ylimääräiset vapaapäivät tuovat odotetun tilaisuuden levätä arkisen työn rasituksista. On aikaa liikkua, tavata sukulaisia ja ystäviä, lukea, kuunnella musiikkia, tai vain nukkua pois univelkaa.

Suurimmalle osalle suomalaisista kristikunnan suurin juhla on kuitenkin tärkeä nimenomaan hengellisesti. Pääsiäistä edeltävällä viikolla – piinaviikolla tai suurella viikolla – jumalanpalveluksissa käydään tavallista enemmän. Tänään kirkoissa muistellaan Kristuksen ristiinnaulitsemista. Sunnuntaiaamun koittaessa kärsimys ja suru vaihtuvat pääsiäiseen, ylösnousemuksen riemuun, mikä on kristillisen uskon keskeisin sanoma.

Tämä sanoma jää kuitenkin vajaaksi, jos me emme vie sitä eteenpäin myös pääsiäisajan jälkeen. Maailma on ensi viikolla yhtä rikkinäinen kuin tänään omasta pääsiäisjuhlastamme huolimatta. Tämän tosiasian kohtaavat kaikki suomalaiset, yhtä hyvin ne, joille pääsiäinen oli kristillinen juhla kuin ne, jotka keräsivät voimia omaan arkeensa muutaman päivän ajan muilla tavoin.

Työtä riittää kaikille, niin lähellä kuin kaukana. Maailma ei meidän työllämme muutu täydelliseksi, mutta parempi siitä saattaa tulla.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Millaista on kunniallinen maskuliinisuus?

Miksi on hyvä kysymys

Kysymys kesä- ja talviajasta jakaa kansaa

Lapset ja vanhukset pitäisi säästää poliittisilta lakoilta

Runoilijan synttärit

Joko sinäkin kaketat?

Aallon paluu vaikeutuu pitkittyessään

Annetuilla väylärahoilla ei lunasteta kauniita puheita

Valevarusmies palveluksessa

Ilmastotoimissa on vaara ajautua umpikujaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.