Yksilön vastuulla on Suomessa rajansa

”Kansankoti” tai ”holhousyhteiskunta” eivät ole olleet sanoina kovinkaan hyvässä huudossa 1990-luvun suuren laman jälkeen. Tuloerojen raju kasvu parin viime vuosikymmenen aikana ei todista vain Suomen poliittisten olojen syvällisestä muutoksesta vaan myös todella merkittävästä henkisestä muutoksesta tasavallassa.

Progressiivisen verotuksen keventyminen on lisännyt yhtäältä hyvin ansaitsevien käytettävissä olevia tuloja, mutta vähentänyt toisaalta yhteiskunnan mahdollisuuksia huonompiosaisten auttamiseen ja tuloerojen tasaamiseen. Mitä syvemmissä taloudellisissa vaikeuksissa valtio on, sitä halukkaammin se siirtää vastuun hyvästä elämästä yksittäisille ihmisille itselleen.

Sosiaali- ja terveysministeriön vasta nimitetyn kansliapäällikön Päivi Sillanaukeen sanat ”yhteiskunta ei ole äitisi” kuvaavat lyhyesti ja ytimekkäästi kansankodin sisäisen ilmapiirin muuttumista. Politiikan oikealla laidalla, josta kansliapäällikkökin tulee, tätä ajatusta on pidetty yllä kautta aikain. Poikkeuksena ovat olleet vain raskaat sotavuodet, jolloin jokaista kansalaista on velvoitettu antamaan kaikki mahdolliset panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Sosiaali- ja terveydenhuolto nielevät valtion ja kuntien tuloista hyvin suuren osan, kunnissakin jopa yli puolet. Tältä pohjalta ymmärtää, että jos julkisen vallan on haettava säästöjä, myös kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut on otettava lähempään tarkasteluun.

Toki yksittäiset ihmiset voivat edesauttaa valtiota sen rahahuolissa pitämällä huolta kunnostaan, välttämään alkoholia, tupakkaa ja huumeita sekä elämällä muutoinkin terveellisesti.

Moni näin on tehnytkin, vielä useampi yrittänyt. Sentään ei olla vielä niin pitkällä, että sairaalat ja terveyskeskukset ryhtyisivät jyvittämään hoitomaksuja sen mukaan, miten hyvin tai huonosti potilaat ovat kohdelleet omaa ruumistaan ja henkeään. Toki myös senkaltaisia mielipiteitä on kuultu ilman, että olisi saanut näkemykselleen yleisempää kannatusta.

Suuren laman aikana nähtiin, etteivät myöskään ulkoisesti menestyvät ihmiset ole oman onnensa seppiä, kun tuttu maailma romahtaa ympärillä. Tuhannet ja taas tuhannet akateemisesti koulutetut jäivät tyhjän päälle työpaikan kadotessa yht’äkkiä ja varoittamatta alta pois. Sama on toistunut aivan viime aikoinakin vaikkapa Nokian insinöörien Salossa, kun kännykkäjätti on kutistunut tavalliseksi kuolevaiseksi matkapuhelinyhtiöksi.

Yhteiskunnan vastuu yksittäisten kansalaisten hyvinvoinnista voisi olla nykyistä pienempi, jos yritykset kantaisivat vastaavasti nykyistä parempaa huolta väestään. Yrityksen saneeraus on viime kädessä kulujen siirtämistä yhtiöltä yhteiskunnalle ja yksittäisille ihmisille. Suomessa työntekijöiden irtisanominen on yrityksille huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin vaikkapa Saksassa.

Suurvalloilla on vara jättää kansalaisiaan heitteille, mutta ei Suomen kaltaisella pienellä maalla. Tämä pitäisi muistaa aina, kun puhutaan yhteiskunnan ja yksilön vastuusta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.