Yksinäisyyttäni ette saa

Yksinäisyys tullaan todennäköisesti lisäämään virallisten terveysriskien listalle. Sosiaalisten suhteiden vähäisyys on vastikään Yhdysvalloissa PLos Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yhtä haitallista terveydellemme kuin alkoholismi. Yksinäisyys johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Runsas sosiaalisten suhteiden määrä sen sijaan pidentää elinaikaa. Tutkijat ehdottavat, että tulevaisuudessa lääkärikunta voisi suositella potilailleen sosiaalista kanssakäymistä.

Tätä uutta terveysriskiä diagnosoidessaan lääkäri törmää ensimmäiseen kommervenkkiin määritellessään, onko potilas yksin vai yksinäinen. Korpimökissään kolmatta vuosikymmentä vesiä yksin kantava Pekka ei suostu millään myöntämään, että olisi yksinäinen, riskiryhmässä. Lääkärin lähettämät ystäväpalvelun nuorikot Pekka käännyttää tuvan portailta nyrkkiä ikkunasta heilutellen: "Perketti!"

Lääkärin vastaanotolle saapuva yksin asuva kolmekymppinen herättää myös yksinäisyysepäilyksiä. Keskustassa ja kapakoissa viihtyvä, uraa hyvässä nosteessa rakentava kaupunkilaissinkku jaksaa kivenkovaan väittää valinneensa yksin-olonsa. Lääkäri joutuu pohtimaan, onko potilas laitettava pakkohoitolähetteellä katkolle. "Potilas harhainen ja vailla kosketusta todellisuuteen. Määrättävä brunsseja ja pitkiä kävelyitä vähintään kolmen hengen seurueessa. Potilaan kyettävä keskustelemaan säästä ja toivottamaan hyvää huomenta."

Toisessa ääripäässä ovat yksinäisyys-diagnoosilla keplottelevat huijarit. Hoitoon pitäisi päästä, seuraa pitäisi saada ja Kela tottakai korvaa kaiken! Valtio asettaa tarjolle sopivan määrän seksikumppaneita. Pian meillä olisi yksinäisyyden takia sairaseläkkeelle jääneitä, itsesäälissään vellovia parikymppisiä. Näitä olisi turha enää laittaa katkolle tai asentaa ihon alle juttelemaan pakottavia antureita. Ehkä heidät voitaisiin sitten siististi sulkea laitoksiin pois silmistä, kuolemaan?

Konstailematonta yksinäisyyttäkin on ilmassa. Ikäihmiset jäävät yksin. Mummot ja papat odottavat kodeissaan, että joku tulisi tapaamaan, kuuntelemaan ja kertomaan. Keittämään kahvit ja sulattamaan pullat pakkasesta. Ikäihmisten yksinäisyys tuntuu aika usein ilmenevän katkerana, syyttävänä, masentuneena yksinäisyytenä.

En myöskään halua vähätellä yksinäisyydestään kärsivien nuorten aikuisten huonoa oloa. Seurustelukumppania on vaikea löytää eikä työporukassakaan tunnu olevan samanmielisiä. Kysymys kuuluukin, pitäisikö tilanteeseen puuttua ulkoa käsin vai odottaa, että yksinäinen auttaa itse itseään.

Hyvinvoinnin hellimässä maassamme ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä toinen toisistaan. Omille vanhemmille täytyy löytyä laitoshoitoa, lapsille iltahoitopaikka ja ihan liian paljon ongelmistaan jaarittelevalle kaverille psykologi. Ahkerina veronmaksajina ajattelemme, että arjen soljuvuus ja helppous on valtion vastuulla. Yhteiskuntamme "toimivuus" tuppaa vain synnyttämään erilaisia, usein tautiluokituksen saavia lieveilmiöitä. Alkoholismista, masennuksesta ja yksinäisyydestä kärsivät laitetaan sitten kätevästi lääkekuurille. Mutta mikä muuttuu?

Pakkohoitoa vältelläkseni taidan lähteä korpimökille Pekan kanssa vesiä kantelemaan. Ehkäpä siinä kaivon ja tuvan välillä kysyn Pekalta "Mitä kuuluu?" ja Pekka vastaa "Hyvvää kuuluu. Keitetäänkö kahvit?"

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimituksen kesätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.