Yksin ei ole hyvä

Tuloerojen kasvaminen on tämän päivän Suomen näkyvimpiä ongelmia. Pitkät leipäjonot eivät ole kunniaksi pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.

Yhtä suuri, mutta ulospäin näkymättömämpi ongelma on yksinäisyyden lisääntyminen. Kavereiden puute ei jäydä vain lasten ja nuorten elämää, vaan yhtä lailla tuntevat myös vanhenevat ihmiset jäävänsä yksin niin huolineen kuin iloineenkin.

Tuloeroja ja muita aineellisia epäkohtia voidaan helpottaa lainsäädännön, virkakoneiston tai rahan avulla. Mutta miten poistaa aineetonta yksinäisyyttä? Se onkin jo aivan toinen juttu.

Yksinäisyyden tunteen lisääntyminen on sekin seurausta yhteiskunnan muuttumisesta. Perheet ovat pieniä, suvut samoin. Työpaikoilla on löysät otettu pois, ja jokaisen jäljelle jääneen on keskityttävä tehokkaasti työtehtäviinsä. Vapaaehtoinen yhdistys- ja järjestötoiminta alkoi näivettyä viimeistään 1980-luvulla, joten vapaa-aikanaankaan ihmiset eivät seurustele toistensa kanssa.

Tämän päivän ihmiset ja perheet elävät pääsääntöisesti itselleen. Osallistuminen ei kuulu ajan tapoihin, vaan talouselämästä lainatun mallin mukaan ihmisellä on oltava oikeus nauttia yksin siitä, mitä hän onnistuu saamaan.

Ystävyys syntyy jakamisesta, toisten ihmisten kunnioittamisesta ja huomioimisesta. Kortti ystävänpäivänä ei riitä siihen, ei vaikka vuoden toisen kortin olisi lähettänyt ennen joulua. Todellisia ystäviä ihminen löytää vasta, kun hän tunnustaa elämää olevan myös hänen itsensä ulkopuolella.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Hyvä vihollinen

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.