Yliampuvat kaupunkivisiot vanhenivat käsiin

Tilastokeskuksen väestöennuste vuodelle 2040 kertoo, ettei Kuopio saavuta virallista tavoitettaan 200 000 asukkaasta – ellei lähes koko Pohjois-Savon maakunta liity yhteen jättiläiskunnaksi. Kuopio ei pääse edes lähentelemään haamurajaa, sillä trendin mukainen kehitys jähmettää väkimäärän nykyisen 120 000 asukkaan tuntumaan.

Myös Varkaus jää julkisesta yli 60 000 hengen tavoitteesta, sillä ennuste lupaa kasvun sijaan kutistumista noin 17 000 henkeen. Iisalmen pyrkimys 25 000 asukkaaseen on sen sijaan oikeassa suuruusluokassa ja nimenomaan visioksi sopiva, sekä kunnianhimoinen että mahdollisuuksien rajoissa. Iisalmen kaupunginjohtaja Jarmo Ronkainen kuitenkin toteaa, että tarkka luku on poistettu, kun visiota on muutenkin viety uskottavampaan suuntaan (Savon Sanomat 31.7.).

Iisalmelaisesta lähestymistavasta on esimerkiksi muillekin. On oikein tähdätä kasvuun, sillä pelkkä inhorealistinen ennusteiden kirjaaminen ei ole tavoitteenasettelua. Toisaalta myöskään korkealentoiset maalailut eivät palvele tarkoitustaan, sillä niitä on vaikeaa konkretisoida käytännöllisiksi osatavoitteiksi.

Pahimmillaan toiveajattelu alkaa ohjata investointeja, joita tehdään aiotun kasvun mukaan etu- ja velkapainotteisesti, vaikka verotaloudellisesti kantava väestöpohja puuttuu. Tämänsuuntainen kehitys on toteutunut Kuopionkin budjetissa, jossa on jouduttu painamaan jarrua muutaman vuoden takaisen investointi-innon jälkeen.

Väestötutkija Timo Aron mukaan kaksi kolmesta Suomen kunnista joutuu varautumaan enemmän taantumaan kuin kasvuun. Ylimitoitettujen haaveiden sijaan hän ehdottaakin strategioiksi tyylikästä taantumaa tai hallittua sopeutumista. Näin suorasukainen lähestymistapa tuskin houkuttelee kaupunkien johtoa, vaikka se voisi herättää luottamusta asukkaissa, jotka arvostavat verorahojen nuukaa käyttöä.

Silkasta haihattelusta päättäjiä ja aluevaikuttajia ei voi syyttää, sillä kaupunkien välisessä kilpailussa voittajien odotetaan erottuvan yhä jyrkemmin häviäjistä. Kisassa mukana olo on katsottu pakon sanelemaksi. Historia olisi voinut kulkea suuntaan, jossa Kuopionkin 200 000 asukasta olisi häämöttänyt.

Finnpulpin havusellutehtaan ympäristöluvan peruuntuminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa taittoi siipiä unelmilta. Valtion investoinnitkaan eivät ole tarjonneet sanottavaa vetoapua. Esimerkiksi koronatuen nimissä saatu avustus Kuopion ratapihalle on sekin jotain, mutta kokonaisuutena kansallisen elvytyksen etelän ja länteen suuntautuva painopiste pikemminkin kasvattaa alueellista eriarvoisuutta.

Kuopiossa kuten Iisalmessa ja Varkaudessa on ponnistettava eteenpäin omaehtoisilla vahvuuksilla, ennen kaikkea vahvalla teollisuudella ja koulutukseen pohjaavalla osaamisella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki maahantulijat koronatestiin

Saarikko ei perinyt keveintä ministerinsalkkua

Lukashenkon asemaan murtumia

Kunnat eivät lomauta opettajia ilkeyttään

Miten Suomi muuttuu, vai muuttuuko?

Kouluverkon suunnitteluun tarvitaan parempia ennusteita

Vihreissä jälleen vetoa hallituksesta oppositioon

Lyhennysvapaita aitoon tarpeeseen

Kulmuni on köysissä

Viitostie parantuu sumppu kerrallaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.