Ymmärryksen valoa

Kuinka haparoiva onkaan länsimaisen ihmisen yritys ymmärtää mielenterveytensä menettäneitä. Heitä on harvoin osattu auttaa niin, että se olisi ratkaisevasti vähentänyt heidän kärsimyksiään. Hulluuden pimeyteen tunkeutui ohut ymmärryksen valo vasta 1900-luvun lopulla.

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professorin Petteri Pietikäisen kirjassa Hulluuden historia käydään läpi mielisairauksien historiaa antiikista nykyaikaan. Otan tähän valikoivan makustelun, joka ei tee täyttä oikeutta laajalle ja yksityiskohtaiselle opukselle.

Antiikin lääketiede selitti hulluutta kehon nesteiden epäjärjestyksellä. Myöhäisantiikista alkaen mukaan tulivat demonit, noidat ja muut tuonpuoleiset olennot. Keskiajan lopulla palattiin antiikin selitysmalleihin.

Modernin psykiatrian synty ajoittuu 1800-luvulle, jolloin hulluusteoriat jakautuivat kahteen koulukuntaan, jotka ovat yhä olemassa.

Biologisesti orientoituneiden tutkijoiden mielestä mielisairaudet johtuvat aivojen kudosvaurioista tai toiminnallisista häiriöistä. He kokeilivat erilaisia aivoihin vaikuttavia hoitomuotoja, jotka useimmiten vain lisäsivät potilaiden kärsimyksiä.

”Aivoparadigman” kilpailijaksi nousi ”mieliparadigma”, jossa hulluus nähtiin ajattelun, tunteiden tai sosiaalisen ympäristön häiriönä, johon auttaa puhehoito.

Teoriat eivät synnyttäneet toimivia hoitokäytäntöjä. Sairastuneet suljettiin mielisairaaloihin oman turvallisuutensa tähden, mutta paljolti myös muun yhteiskunnan suojelemiseksi.

Mielensä terveyden mukana potilas menetti ihmisarvonsa ja kansalaisoikeutensa.

Käänne parempaan alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Mielisairaanhoitoon tuli inhimillisyyttä: potilaiden kärsimykset otettiin vakavasti.

Lääketieteellinen tutkimus eteni pitkin askelin. Suuri siunaus olivat 1960-luvulta alkaen kehitetyt psyykelääkkeet, jotka toivat monille avun. Aivojen kuvantamisen kehitys lupaa jatkossa yhä parempia lääkkeitä.

”Puheterapian” puolella ymmärrys syveni ensin psykoanalyysin ja sitten erilaisten sosiaalisia suhteita tutkivien lähestymistapojen ansioista. Uusin lupaus lienee kognitiivinen psykoterapia, jossa opetellaan mieltä tukevia terveempiä ajatustottumuksia.

Mihinkään voittoisaan loppuhuipennukseen hulluuden historia ei kuitenkaan pääty. Mielisairauden ratkaiseva hoito odottaa edelleen löytäjäänsä.

Pietikäisen kirja on kiehtova ja kiinnostava. Silti päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi allekirjoittaneella suru ja sääli.

Mielen solmut kun ovat aiheuttaneet ihmisille pohjatonta kärsimystä. Auttamisen yritykset ovat olleet vaatimattomia. Ihmisen mieli on arvoitus terveenäkin, saati sitten, kun sen tasapaino järkkyy.


Kirjoittaja on kuopiolainen
teologian tohtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.