Yrityksiä kannattaa tukea

Viime aikojen keskustelu tiedotusvälineissä on antanut vääristyneen kuvan yritystuista. Pahimmillaan on annettu ymmärtää, että laillisuuden rajamailla liikkuvat yritykset kikkailevat yhteisillä verovaroilla. Varmaan tällaistakin on tapahtunut, mutta ne ovat poikkeuksia.

Suomalaiset yrittäjät ovat rehellisiä ja haluavat toimia lakien, asetusten ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Yritystukien kontrolli on varsin tiukka, maksatus aika ajoin liiankin tiukka. Jotta voit saada investointitukea, pitää hankkeen rahoituksen olla kokonaisuudessaan kunnossa ja maksettu. Investointitukien väärinkäyttö on vaikeaa ja harvinaista.

Yritystuet ovat olleet lähtökohtaisesti aluepoliittisia. Kun Kehitysaluerahasto 1970- luvulla perustettiin, sen tehtävä oli huolehtia kehittyvien alueiden yritysten, erityisesti uusien teollisuusyritysten rahoituksesta.

Kehitysaluerahaston myötä Itä- ja Pohjois-Suomi teollistuivatkin reippaasti. Rinnan kehitysaluerahaston kanssa kehittyi myös muita rahoitusinstrumentteja. Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuuspiirit olivat merkittäviä yritysten rahoittajia. Työvoimahallinto rahoitti kuntia yritysten toimitilojen ja kunnallistekniikan rakentamiseksi.

Kehitysaluerahastoa arvosteltiin siitä, että osa sen rahoittamista yrityksistä eivät menestyneet. Jälkeenpäin voidaan kuitenkin onnitella silloisia päättäjiä tehokkaista kehitysaluepoliittisista toimenpiteistä. Kun maakunnassa on vietetty tämän syksyn aikana useiden yritysten neli- tai viisikymppisiä, kiitos juhlista ja pohjoissavolaisille tarjoutuneista työpaikoista kuuluu paitsi yrittäjille myös Finnveralle ja sen edeltäjän Kehitysaluerahaston sekä muiden yritystukia myöntäneiden viranomaisten toiminnalle.

 

Merkittävin yritysten rahoitustuki Pohjois-Savossa tulee ely-keskukselta kehittämisavustuksina joko Euroopan aluekehitysrahaston tai maaseuturahaston varoista.

Kehittämisavustuksia myönnetään pääsääntöisesti teollisuusyritysten laite- ja kone- sekä toimitilainvestointeihin. Avustuksen määrä on 10–35 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista yrityksen koosta riippuen.

Avustussumman ollessa enimmilläänkin, yritys joutuu sijoittamaan 65 prosentti omia tai lainavarojaan hankkeeseen. Avustusta myönnetään investointihankkeisiin, joilla on pitemmällä tähtäimellä parantava vaikutus yrityksen kilpailukykyyn.

Hankkeella on oltava vaikutusta yrityksen kasvuun, teknologiseen kehitykseen, kansainvälistymiseen, tuottavuuteen tai liiketoimintaosaamisen parantumiseen. Lisäksi avustuksen myöntämistä puoltavina tekijöinä ”pidetään hankkeen myönteisiä työllisyys-, ympäristö- ja tasa-arvovaikutuksia”.

Hankkeiden arviointikriteerinä on yrityksen kilpailukyvyn parantuminen, ei pelkästään työpaikkojen lisääntyminen, kuten Savon Sanomien viime lauantain numerossa esitettiin. Ely-keskuksen kautta on vuositasolla Pohjois-Savoon myönnetty investointiavustuksia parikymmentä miljoonaa euroa.

 

Yritystukien myöntämisestä ely-keskuksessa päättää yritysrahoitusyksikön päällikkö yritystutkijan esittelystä. Isot yli neljän miljoonan euron hankkeet menevät elinkeinoministerin päätettäväksi.

Koskaan yksittäisiä yrityshankkeita ei ole käsitelty maakunnan yhteistyöryhmässä, ja toivottavasti ei tulla käsittelemään. Yritysrahoitus on luottamuskauppaa ja hankkeisiin liittyvät liikesalaisuudet eivät kuulu kansanvaltaisten luottamishenkilöorganisaatioiden punnittaviksi.

Vaikka päätökset tekee asiantuntijavirkamies, ei johtaja voi välttää vastuutaan. Olen ollut tietoinen kaikista merkittävistä yrityshankkeista ja keskustellut valmistelijoiden ja ratkaisijoiden kanssa rahoitusmahdollisuuksista.

 

Finnveran ja ely-keskusten ohella kolmas merkittävä julkinen yritysrahoittaja on Tekes. Sen kautta kulkee noin 600 miljoonan euron rahoituspotti vuosittain.

Rahoituksesta leijonanosa keskittyy pääkaupunkiseudulle, Pirkanmaalle, Turun seudulle ja Ouluun. Muille maakunnille jää vain rippeet. Tekesin rahoitus on kansallista rahaa, jolla ei ole aluepoliittista näkökulmaa.

Pohjois-Savoon tulee Tekesiltä rahoitusta vuositasolla parikymmentä miljoonaa euroa erilaisiin innovaatioihin, tuotekehitykseen ja tutkimushankkeisiin. Suuryrityksille Tekes ei voi antaa yrityskohtaista rahoitusta, vaan ne ovat aina erilaisten verkostojen tutkimushankkeita.

Yritystukikeskusteluun on liitetty myös TE- toimistojen myöntämät palkkatuet. Palkkatuki on lähtökohtaisesti työnhakijan työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi annettu tuki, ei yritystuki. Palkkatukea on kuitenkin viime vuosien aikana kohdennettu yrityksille, koska vain sitä kautta on kyetty tarjoamaan pysyviä työpaikkoja. Palkkatukea ovat erityisesti käyttäneet kaupanalan yritykset.

Palkkatuen avulla on pyritty turvaamaan nuorten ensimmäisen työpaikan saantia ja katkaisemaan pitkäaikaistyöttömyyttä. Puheet nuorisotakuusta työllistymisen osalta ovat sanahelinää, ellei meillä ole yrityksiä, jotka ottavat nuoria töihin.

 

Erilaiset tukitoimenpiteet yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi liittyvät aina aikaan ja toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Globalisaation aikakaudella keskeistä on kasvu ja kansainvälistyminen. Nyt tavoitteena on löytää ne mallit mitkä sopivat parhaiten tähän aikaan. Pääomasijoitukset, innovaatiokannusteet, bisnesenkeleiden veroetuudet, viennin ja kasvun rahoitus ovat tämän päivän yritystukia. Näitä välineitä on opittava käyttämään. Mutta edelleenkin perinteinen investointituki on käypää tavaraa.

Tulevaisuudessakin on siedettävä epäonnistumisia. Kaikki erilaisia veroetujakaan saaneet yritykset eivät tule onnistumaan. Kuitenkin yritystoimintaa kannattaa aina tukea.

 

Kirjoittaja on Pohjois-Savon ely-keskuksen ylijohtaja.