Anna vaan olla

Ajassa

Kirjailija Jonas Gardell kertoi edesmenneestä äidistään, joka sairasti viimeisinä vuosinaan vakavaa muistisairautta. Sairaudestaan johtuen äiti kertoi mitä ihmeellisimpiä tarinoita, vaikkapa pyöräretkestään Pohjoisnavalle. Gardell ei ymmärtänyt, miksi niin monella oli tarve teilata nämä sairastuneen mielen tarinat ja niiden kertoja. Keneltä olisi ollut pois mennä hetkeksi mukaan kolhuja saaneen mielen alati ohenevaan maisemaan?

Vallankumouksellisia ajatuksia tai villejä visioita julistaneita on kautta historian pyritty ilkkumaan hiljaisiksi. Olivat he sitten sairaita tai ei.

Onneksi kaikki eivät ole tästä välittäneet. Kovasti litteämpi olisi maailmamme muuten.

Häpeäkseni tunnistan tuon piirteen itsessänikin.

Varsinkin nuoruusvuosinani olin ihminen, jollaista en tänä päivänä voisi sietää. Kohta viisikymppinen minä ajattelee toki lähestulkoon kaikista asioista aivan eri tavalla kuin parikymppinen Pekka, mutta tuo ilkeä piirre vaikkapa ammatillista uraa aloittelevassa itsessäni on vaivannut minua.

Mistä tarve julistaa omaa näkemystään ainoana oikeana kumpusi? Mikä oikeutti hiljentämään monet fiksut ihmiset, joiden tapa ajatella ei sopinut omaan kapeaan maailmaani?

Pahinta on, ettei tehtyä saa tekemättömäksi, ja monta turhaan pahoitettua mieltä kulkee mukanani lopun elämääni.

Positiivista tässä pohdiskelussani on ollut asian myöntäminen ja siihen reagointi. Nykyään mietin, onko minulla ylipäätään tarvetta avata suutani jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Useimmiten ei. Pyrin olemaan takertumatta mielestäni vääriin tai oikaisua vaativiin kommentteihin, tarkoituksenani osoittaa oma nokkeluuteni tai paremmuuteni. Yritän ottaa rennommin ylipäätään. Ei ole helppoa, mutta helpottavaa kyllä.

Kysymällä ja pyytämällä saa aikaan huomattavasti enemmän, kuin kurkusta haluamansa vastauksen kuristamalla. Siitä olen yrittänyt muistuttaa itseäni. Sillä kommunikaatiostahan tässä on kyse. Kuinka me asiamme kerromme, otamme vastaan, haluamme tulkita ja laittaa takaisin tai eteenpäin.

Keskustelu ja halu hyväksyä eriäviä mielipiteitä on ratkaisu moneen hyvään ja kauniiseen. Eikä siihen vaadita kuin sen verran tunneälyä ja empatiaa, että kahden vihaisen tai loukatun ihmisen sijaan ainakin toinen poistuu tapaamisesta hymyillen. Ja aika usein se toinen voit olla sinä itse.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Pähkinälinnan varjo

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

EU on oma sisämarkkinamme

Hutiloinnin hinta

Dystooppinen ihottuma

Hiekalle rakennettu budjetti

Pidetään huolta toisistamme

Yksitoista naista – 1200 miestä?

Katri Kulmuni ja keskustan tulevaisuus

Maakuntajohtajien kypsyyskoe

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.