Ikäimmeisen hyvä nykyaika

Ajassa

Tammikuussa kirjoitin tällä palstalla lehtitekstin harmautta valittaneesta mummosta. Selitin, että nykyinen offsetpainotekniikka ei todellakaan tee ihan pikimustaa.

Totesin kyllä, että mummon olisi syytä huuhtaista rähmät silmistään, tinkamenossa peräti hätäytyä silmälääkäriin.

Itseltäni oli erikoistuva nuori petroskoilaislääkäri KYSissä neljä vuotta sitten leikannut kaihit hyvin onnistuneesti. Maailma oli kirkastunut. Lisäkirkastukseen oma silmälääkärini suositteli silmätippoja.

Mutta männä kevännä lehtiteksti alkoi minultakin mennä harmaaksi. Näillä sulilla ensi kertaa mummokaverin (tämä toinen on se kahta päivää itseänikin vanhempi; tyttökaveriksi en siis rohkene karahteerata) mökille ajaessani ihmettelin, miten auringon paistaessa oli pintasumua. Olisiko vika silmätipoissa?

Eikun taas silmälääkäriin. Pintasumuni nauratti häntä. Hän myönsi kyllä, että joidenkin silmille juuri ne tipat ovat liian sitkasta tavaraa: ne vaihdettiin.

Mutta silmiini tiirailu osoitti, että minulla lisäksi oli jälkikaihi, joka joillekin vaan tulee kaihileikkauksen jälkeen. Se poistettiin varttitunnissa haavatta ja kivutta, laserilla tuikkimalla.

Nyt se maailma taas oikein terävöityi! Ennen laserkäsittelyä olin jotenkin erottanut keittiön ikkunasta kilometrin päässä väylällä olevan itäviitan. Nyt näen, että järvestä todella kohoaa itäviitta eikä mikä tahansa keppi. Lehtitekstikin tummeni.

Mummokaverin silmät olivat vuorossa viime kuussa. Kaihileikkaus pani hänet heti äimistelemään kesämaiseman värejä.

Ikäimmeisiähän tässä jo aletaan olla. Jos ei olisi tutkimuksen kehittämää silmäkirurgiaa, olisimme kumpikin hiljakseen ihan umpisokeutumassa. Lehtiä ei luettaisi, autoa ei ajettaisi.

Olen lisäksi huonokuuloista sukua (vallitsevasti periytyvä aistihermoperäinen etenevä korkeiden jaksojen kuurous). Sisäkorvaistute palautti kuuloni.

Nykymaailmassa on asioita, joista on syytä olla kiitollinen. Ykkösiä niistä on lääketieteen taso ja sen käytännön osaajat. Suomessakin ne ovat sadoille tuhansille antaneet hyvän vanhuuden, jollaisesta sata vuotta sitten ei olisi osattu uneksiakaan.

Ilman lääketiedettä emme taitaisi mummokaverin kanssa enää olla edes elävien kirjoissa; sen verran ovat eri riesat kumpaakin yrittäneet nitistää. Mutta tässä sitä vaan pannaan kynttä ketoon, melotaan, marjastetaan, nähdään ja kuullaan. Kiitoksia!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Näkkileipägate ei ole Kuopion suurin ongelma

Auttaako digitalisaatio julkistaloutta?

Kuka Sauli Niinistön seuraajaksi?

Lisää, lisää on liian helppo vastaus

Puuhapelle Donald Trump helvetissä

Ilmakvartetti jousilla

Veden voitto

Puoluekartta murroksessa

Maailman paras maa

Al-Holin ja al-Koholin lapset

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.