Kesä Suomessa

Ajassa

Takana on kuudes kesä kesäsuomalaisena. Siinä kuin syksyt, talvet ja keväät ovat kuluneet työn ja opiskelujen merkeissä eri puolilla maailmaa, kesät olen uskollisesti viettänyt Suomessa: mökillä, festareilla, kesäkaupungeissa, vanhojen ystävien kanssa.

Kesäsuomalaisen nostalgia kotimaata kohtaan on ylitsepursuavaa. Yöttömät yöt, tyynet järvet, kivat kesätapahtumat ja loputtomat päivät nurmikolla tai laiturilla makoillen. Mansikat ovat makeita, jäätelö pehmeää ja järvistä nousee mato-ongella komeita ahvenia. Ei mikään maailmassa ole niin hauskaa kuin ystävien kanssa mökkeily, saunominen ja järvissä sukeltelu. Suomen kesä on maailman paras, satoi tai paistoi.

Välillä sitä miettii, onko kosketus todelliseen Suomeen kokonaan kadonnut. Osaisiko sitä enää tänne pysyvästi asettuakaan, jos täytyisi taas elää läpi marraskuiset varhaiset aamuheräämiset loskaan ja pimeyteen. Vaeltaa vastatuuleen syksyisinä iltoina, kun sateenvarjo uhkaa revetä käsistä taivaan tuuliin. Nauttia vappupiknikiä räntäsateessa.

Toisaalta ulkomailta Suomeen paluumuuttaneet ystävät toistavat kaikki samaa: elämä on Suomessa uskomattoman helppoa, eikä edes ankea sää pysty pilaamaan mielialaa. Siinä kun pankkitilin avaaminen Kiinassa, vuokra-asunnon löytäminen Venäjältä tai nettiliittymän hankkiminen Unkarissa ovat kasvattaneet sisua ja kärsivällisyyttä, olisi kyllä toisaalta julmetun mukavaa hoitaa asiansa omalla kielellään ja mieluiten vielä sujuvasti netin kautta.

Ei maailmalla mitään Suomea parempaa tarjottavaa sinänsä ole. Kyllä sielläkin sataa välillä kaatamalla ja vieraskielinen byrokratia kiristää hermoja.

Välillä tulee huijatuksi ja välillä kaikki väsyttää ja ketuttaa. Kuitenkin samalla tapaa uusia ihmisiä, näkee uusia tapoja tehdä asioita.

Tulee rohkeammaksi, sosiaalisemmaksi ja kykenee kohtaamaan asioita rennosti ja avoimin mielin, koska loppujen lopuksi kaikella on tapana järjestyä.

Niinpä tänäkin viikonloppuna pakkaan laukkuni ja suuntaan maailmalle, tällä kertaa vuodeksi tutkijavaihtoon Yhdysvaltoihin. Samalla kuitenkin sanon asiasta kysyville, että vielä vuoden tai pari vaellan, sitten toivottavasti palaan takaisin pysyvämmän luonteisesti. Koska oma maa on tosiaan se mansikoista makein, ainakin kesäisin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Pähkinälinnan varjo

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

EU on oma sisämarkkinamme

Hutiloinnin hinta

Dystooppinen ihottuma

Hiekalle rakennettu budjetti

Pidetään huolta toisistamme

Yksitoista naista – 1200 miestä?

Katri Kulmuni ja keskustan tulevaisuus

Maakuntajohtajien kypsyyskoe

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.