Sairaalasielunhoito on myös kriisityötä

Maanantaivieras

Sairaiden ja kuolevien sielunhoito on ollut kirkon tehtävänä satoja vuosia. Vuonna 1869 annettu kirkkolaki määräsi että: ”Jos joku on sairaana tahi vanhuuttaan heikkona eikä voi kirkkoon mennä, taikka jos on muu todellinen hätätila, silloin on lupa Herran ehtoollista kotonakin jakaa.” Tämä laajensi hospitaalityötä kotisairaanhoitoon ja vanhusten hoitoon. Myöhempi ohjesääntö kehotti hartaustoiminnan lisäksi keskustelemaan potilaiden kanssa ja antamaan sielunhoitoa. Kaiken tuli tapahtua sairaalaesimiehen suostumuksella, potilaan vointi, hengellinen tarve ja ymmärrys huomioiden. Tässä luotiin pohja asiakaslähtöisyydelle ja moniammatilliselle yhteistyölle. Sairaalasielunhoito seurakuntien järjestämänä alkoi Helsingissä vuonna 1925.

Sairaalasielunhoitaja on evankelis-luterilaisen kirkon pappi, hänellä on todettu soveltuvuus tehtävään ja sairaalasielunhoitajan erityiskoulutus (60op). Monet ovat lisäksi työnohjaajia ja psykoterapeutteja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee noin 120 sairaalasielunhoitajaa.

Sairaalasielunhoito tarkoittaa potilaan vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, jonka tehtävänä on ihmisen auttaminen elämänsä syvälliseen ymmärtämiseen. Sairaalasielunhoitaja tukee potilaita, läheisiä ja henkilökuntaa hoitotyön arjessa ja vaativissa kriisitilanteissa, antaa työnohjausta ja huolehtii kirkollisista toimituksista. Hän vastaa eri uskontokuntiin kuuluvien henkisestä ja hengellisestä tuesta ja vakaumuksettomien henkisestä ja elämänkatsomuksellisesta tuesta. Tänä päivänä työ on yhä enemmän kriisityötä. Sairaalasielunhoitaja noudattaa salassapitovelvollisuutta.

Suomi on monikulttuurinen ja -uskontoinen maa. Kristinuskon rinnalle on tullut erilaisia vakaumuksia. Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, terveydenhuollossa tarvitaan ammattilaisia, joilla on osaamista ja ymmärrystä eri uskonnoista, hengellisyydestä ja etiikasta. Hengellisyys ei ole vähentynyt, se on monimuotoistunut. Yhteiskunnan maallistuminen edellyttää työntekijältä uudenlaista ammatillista osaamista ja uskonnollisuuden ymmärtämistä avarasti henkisinä ja spirituaalisina merkityksinä. Ihmiset tekevät yksilöllisiä valintoja ja haluavat itse määritellä, mikä on oikea tapa elää ja kuolla, uskoa ja rakastaa, tai mikä on hengellisyyden merkitys heille. Tässä kaikessa sairaalasielunhoitaja voi olla tukena.

Terveydenhuollon muutokset kuten erikoissairaanhoidon kehittyminen, sairaansijojen väheneminen, avohoidon ja hoivayksiköiden lisääntyminen, lyhentyneet hoitoajat ja hoitoisuusasteen nousu, vaikuttavat sairaalasielunhoitajan työskentelyyn. Hoitohenkilökunnan työnohjauksen tarve on kasvanut ja kotona sairastavien tuen tarve lisääntynyt. Sairaalasielunhoitotyössä vaaditaan vankkaa osaamista, laaja-alaisuutta ja tiimityötaitoja. Työtä tehdään yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa, potilaan tarpeista käsin.

Pirstaloitunut työkenttä merkitsee resurssihaasteita. Sairaalasielunhoidon resurssi ei yksin riitä vastaamaan kasvavaan tuen tarpeeseen. Onkin kysyttävä, millä tavalla kirkko vastaa kotona asuvien ja ikääntyneiden tuesta?

Yksi ratkaisu voisi olla yhteistyön lisääminen erityistyömuotojen ja seurakuntatyön kesken? Seurakunnissa tulisi olla nimetty työntekijä, joka toimisi hoivalaitoksen yhteyshenkilönä ja koordinoisi tuen järjestämistä. Hän työskentelisi yhdessä tehtävään koulutettujen vapaaehtoisten kanssa. Seurakunnassa voisi toimia päivystysrinki, jonka jäseniä olisi mahdollista kutsua kuolevan tai läheisen tueksi kotiin. Sairaalasielunhoitaja voisi olla mukana kouluttamassa ja työnohjaajana.

Ehkä ratkaisu voisi olla sairaiden sielunhoidon järjestäminen tulevaisuudessa laajemmalla pohjalla siten, että jokaisella sote-alueella olisi kirkon työntekijöistä ylitse seurakuntarajojen muodostettu tiimi, joka yhdessä vastaisi sairaiden sielunhoidosta. Koulutuksen ja ammatillisen osaamisen perusteella työntekijät jakautuisivat sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreille. Tämä helpottaisi resurssin suuntaamista ketterämmin tarpeen mukaan.

Sairaalasielunhoidon historia kertoo, että kaikkina aikoina sairaalasielunhoitotyötä on tarvittu. Työn rakenteet muuttuvat, mutta edelleen tarvitaan toisen ihmisen läsnäoloa, toivoa ja lohdutusta sairauden ja kriisien keskellä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Parempi sote

Vaihtoehto valtion velalle

Käteisen kuolema on lähellä

Politiikan arkipäivää ja yllätyksiä

Toivomuksia perhejuhlien järjestäjille

Ahaa-hetkiä etymologian parissa

Havaintoja koronakoulun keväästä

Tie ulos ja ylös koronan kurimuksesta

Tiedettä tarvitaan – aina

Meillä on kyky aavistaa korkeampi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.