Arjalaisessa hengessä

Ääntä oli todennäköisesti riittävästi, kun uusnatsihenkisiksi kuvatut mustan metallin yhtyeet nostattivat tunnelmaa viikonvaihteessa Nilsiän Reittiöllä eri puolilta Eurooppaa saapuneiden ja ilmeisesti samanmielisten kuulijainsa keskuudessa.

Niin täysillä eivät kovaääniset olleet, että soitto ja laulujen arjalaisuutta ylistävät sanat olisivat kantaneet Tahkovuoren takaa sivullisten korviin. Etukäteen annettujen tietojen mukaan yleiseurooppalaiseen konserttiin olisi ilmoittautunut kolmisensataa henkeä eli niin paljon, että muualta Euroopasta saatujen kokemusten mukaan olisi pitänyt tuoda paikalle myös suuren joukon vastamielenosoittajia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Savolaisilla on tunnetusti taito suhtautua asioihin niiden arvoa vastaavasti. Ennen muuta Saksassa suhtautuminen uusnatsien edustamaan perintöön on aivan toinen, kuten Chemnitzissä jo toista viikkoa jatkuva henkien taistelu kertoo.

Vieraan pelko on ollut kautta aikain keskeinen voima saksalaisessa kansallissosialismissa ja kaikissa muissakin kansallismielisissä ääriliikkeissä. Natsi-Saksassa kansallinen tuohtumus kohdistui ennen muuta juutalaisiin, ja nyt, kun heitä on Euroopassa vain vähän, viha suuntautuu maanosan ulkopuolelta tuleviin Afrikan ja Lähi-idän ihmisiin. ”Ne tulevat, elävät meidän kustannuksellamme ja vievät naisemme”, on ollut ajatuksenjuoksu viime vuosien maahanmuuttajavastaisessa tunteiden nostatuksessa.

Erityisen hyvin oppi uppoaa nuoriin miehiin, joille kuitenkin voi tehdä vastakysymyksiä. Olisitteko valmiit niihin töihin, joihin maanmiehenne maahanmuuttajia alipalkalla pestaavat? Haluaisitteko siivota yleisiä käymälöitä, hoitaa puolitajuttomia mummoja ja pappoja palvelutaloissa tai lomittaa isäntiä ja emäntiä navetassa ja lannanajossa?

Viime sotien jälkeen saattoi kuvitella, että arjalainen herrakansa-ajattelu olisi kadonnut Euroopasta Adolf Hitlerin myötä. Niin ei ole käynyt.

Pohjoismaiden ja Ruotsin on ajateltu olevan suvaitsevaisuuden mallimaita. Ensi viikonvaihteessa varaudutaan siihen, että omaan napaansa tuijottavat ruotsidemokraatit nousevat kuningaskunnan suurimmaksi puolueeksi. Hyvästit ruotsalainen kansankoti, hyvästit sosiaalidemokraattien rakentama maallinen onnela!

Sotien jälkeen olivat fasismi ja natsismi Suomen poliittisessa keskustelussa usein käytettyjä iskusanoja, joilla luotiin varsin yksioikoinen mielikuva itsenäisyyden kahden ensimmäisen vuosikymmenen yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Marssivatko myös suomalaiset taas yhä sankemmin joukoin yksisilmäisten rajojenvartijoiden joukoissa?

Meillä on kyllä jussihalla-ahomme ja Reittiön konserttimme, mutta siitä huolimatta olen vielä toiveikas. Vaikka 1930-luvun tai sotavuosien natsihenkisyydestä on paljon puhuttu, natsihenkisyys jäi Suomessa hyvin marginaaliseksi ilmiöksi.

Vasemmistolaiselle työväestölle, talonpojille ja nuorsuomalaiselle sivistyneistölle Hitlerin oppi oli vieras, ja vaikka erilaisia natsihenkisiä yhdistyksiä syntyi useita, niiden yhteinen jäsenmäärä jäi muutamaan tuhanteen. Natsi-Saksan johtokin ymmärsi, ettei Suomessa ollut samanlaisia edellytyksiä vallanottoon kuin vaikkapa Norjassa.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja tekeviä käsiä. Kansalliskiihkoilijoilla olisi väkivallan ja rajojen sulkemisen sijasta olemassa myös myönteishenkinen keino isänmaan auttamiseen. Nuoret miehet, perustakaa perhe ja siirtykää porukoista pirttiviljelykseen. Suomi tarvitsee lapsia.

Kirjoittaja on Savon Sanomien aiempi artikkelitoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Jalkapallokansan elinkautinen päättyy vihdoin ja karmeat haavat umpeutuvat sielustani

Kaikki lääkitykselle

Malttia pöyristymisiin

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Kiroilevalta isältä vesselille

Hälytyskellot eivät kuulu

Häirintä hämmentää päättäjiä ja uhkaa vinouttaa uutisointia

Kinkku ja ilmastokankkunen

Suomen paras veronmaksaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.