Diggaan Thunbergin Gretaa

Lomalla oli aikaa ajatella.

Thunbergin Gretaa.

Avasin muistivihkoni ja kirjoitin:

 

”Moni diggaa Thunbergin Gretasta

Minäkin huolehdin ilmastonmuutoksesta

Ei paistu pannullani liha

Ostoksilla käytän kestokassia

Varasin hotellin Fugesta”

 

Yritin raapustaa limerikin, viisisäkeisen, rimmaavan pilailurunon. Myönnän: limerikkini on rikki. Mutta niin on myös keskustelu ilmastonmuutoksesta.

 

Thunbergin Greta. Tuo ajatusmaailmansa ahtaaseen valumuottiin sementoineen keski-ikäisen setämiehen kauhu. Tuo palavasilmäinen nuori, joka horjuttaa valheellisen levollisuuden kyllästämää länsimaista elämää. Tuo viherkasvin verso, jonka jokainen sana korventaa ikävästi sisintäni.

Sori setämies. Diggaan Thunbergin Gretaa.

Ja anteeksi Greta. Hiilijalanjälkeni pysyy valtavana. En muutu.

 

 

Ongelma on, että minä olen iloinen kuluttaja. Tykkään siitä olotilasta, kuten miljoonat tai miljardit kanssakonsumeristit.

Elämme ennennäkemättömän vaurauden ja materiaalisen hyvinvoinnin aikaa. Se aiheuttaa riippuvuutta. Historioitsija ja menestyskirjailija Yuval Noah Harari on nimennyt kulutusinnon nykyajan valtauskonnoksi. Sen kirkko on ostoskeskus.

Kulutus uskontona on helppo tapa elää. Ostetaan uudet kengät, paita tai takki, kun vanha ei ole enää muodissa. Eletään omakotitalossa tai paritalon puolikkaassa, omistetaan kaksi autoa ja kultainennoutaja. Rakastetaan kollektiivista näkemystä siitä, että onnellinen elämä on hyvä pihvi, laadukas viini, sarja shoppailuhetkiä ja kallis ulkomaanmatka. Ja tämän kaiken saavuttamiseksi olemme valmiita painamaan niska limassa töitä.

Ennen kuin tuomitset minut nostan käteni ylös. Mielestäni edellä kuvatussa elämäntavassa ei ole mitään väärää.

Vai mitä pitäisi tehdä?

Vetää lannevaate päälle, kaivaa juurenmukuloita mullasta ja mussuttaa niitä raakana kuusen juurella?

Tätä metsästäjä-keräilijän elämäntapaahan Harari vaikuttaa kirjoissaan ihannoivan yli kaiken.

Kiitos ei.

Lue myös: Salkkari-Katja ja ilmastonmuutos
 

Tällainen minä olen. Ylikuluttava, itsekäs ja vajavainen ihminen.

Totta kai vajavaisuuteni keskellä itää takinkäännön siemen. Aistin, että ilmastouskonto nakertaa konsumerismin kivijalkaa. Tiedettä se on, ei uskontoa, parahtaa joku tätä lukiessaan. Varmasti niin, mutta tiedemiesten analyysit ja tutkimukset ovat meille taviksille munkkilatinaa. Onneksi meillä on mielikuvitus, jota voi kutitella vetävillä tarinoilla ja myyteillä äiti maan kohtalosta.

Tarina tarvitsee aina sankarin, ja tässä ajassa se voi olla Greta. Minä ostan hänen ajatuksensa sillä siunaaman sekunnilla, kun miljoonat muutkin sen tekevät. Mutta vielä ei ole käsillä se hetki.

 

Nyt kun olen jälleen kerran paljastanut sisäisen selkärankani heikkouden, niin haluan vielä hekumoida kuinka ihailtavasti Thunbergin Greta on pitänyt oman ruotonsa suorassa. Jopa niin hienosti, että hän matkusti elokuussa New Yorkin ilmastoko­koukseen purjehtimalla, ei lentäen.

Gretan panssari kesti setämiesten loanheiton.

Olen yrittänyt selvittää, millä kyydillä Thunberg aikoo palata takaisin kotimaahansa Ruotsiin Yhdysvaltojen turneelta. Tätä kirjoittaessa se oli vielä mysteeri. Mielipide siitä minulla kuitenkin on.

Lennä kotiin Greta, mutta pidä unelmistasi tiukasti kiinni.

Kirjoittaja on Savon Sanomien digipäällikkö.