Ei sitten opita yhtään mitään

Virheitä voi tehdä, mutta samojen virheiden toistaminen on yleensä tyhmyyttä. Ottamatta kantaa siihen, millä tavoin hallituksen kaavailema henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen alle 20 työntekijän yrityksessä vaikuttaisi suotuisasti työllisyyteen, SAK:n #viimeinenniitti -kampanja on yksinkertaisesti törppö, mauton ja kaiken kukkuraksi totuuden vastainen, siis valheellinen.

Yrittäjät tarjoavat työtä ja toimeentuloa muillekin kuin itselleen. Ilman yrittäjyyttä SAK:n jäsenkuntaa hyödyttävän hyvinvointivaltion ylläpitäminen olisi mahdotonta. Ei ihme, että yrittäjät ovat kokeneet kampanjan suorastaan loukkaavaksi.

Kun kampanjassa annetaan vähintään ymmärtää, että lain myötä työntekijöitä voidaan irtisanoa suurinpiirtein työntekijän pärstäkertoimen mukaan tai millä jalalla yrittäjä on sattunut aamulla sängystään nousemaan, aletaan lähestyä trumpilaista viestintäpolitiikkaa: totuudesta viis, tarkoitus pyhittää keinot ja leimataan epämieluisa median toiminta valeuutisoinniksi.

Kun vaalit lähestyvät, erilaiset lobbausryhmät terhakoituvat. Ei siinä mitään. Kuuluu asiaan.

Poliittinen muisti vaikuttaa kovin lyhyeltä. 11 vuotta johtaa pahaan dementoitumiseen. Vuonna 2007 SAK joutui vetämään pois mainoksen, jossa näyttelijä Oiva Lohtander esitti mässäilevää yritysjohtajaa.

SAK:n järjestöpäällikkönä työskennelleen Matti Tukiaisen mukaan hyllytyspäätös oli seurausta järjestön sisältä tulleesta arvostelusta. Tukiainen totesi, että järjestössä pidetään yrittäjiä suuressa arvossa. Toisaalta hän sanoi, että ”tarkoitus oli herättää ihmisiä huomaamaan, että on vaalit”.

Nyt sitten ammattiyhdistysliike kohauttaa mainoskampanjallaan. Vaalit on taas tulossa.

Vastakkainasettelu on jälleen kerran rakennettu palkansaajien ja yrittäjien välille. Lopulta on niin, että jos yrityksellä menee hyvin, palkansaajallakin menee – ja päinvastoin.

Olisi kannattanut kilauttaa SAK:ta pitkään johtaneelle Lauri Ihalaiselle. Sieltä olisi varmasti tullut muutama hyvä vinkki.

Tällä kertaa Hakaniemessä vaikuttaa ottavan ulkoparlamentaarista jalansijaa esimerkiksi Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen (vas.). Suurelle yleisölle tuntemattoman, mutta ilmeisen kunnianhimoisen Lehtosen poliittista painoarvoa voi mitata hänen saamalla äänimäärällään edellisissä kuntavaaleissa.

Lehtonen keräsi 122 ääntä. Äänikuningatar Li Andersson veti valtuustoon 12 vasemmistoliiton edustajaa. Varaedustajien listalla Lehtonen on kolmen vasemmistoliittolaisen varaedustajan takana.

Tällaisellako kansan mandaatilla pidetään kiinni vallankahvasta rystyset valkoisina vuonna 2018?

Kohu kampanjan ympärillä jatkui, kun SAK:n viestinnästä lähti some-viesti jäsenliittojen viestintään. Viestissä jätetään jäsenliittojen harkintaan, käyttävätkö ne vanhoja kampanjakuvia.

Jatkossa tulee tarjolle miedompia vaihtoehtoja, koska alkuperäiset kuvat eivät auenneet lukijoille toivotusti (HS 18.9.).

SAK:n viestinnän toiminta nosti ay-kentässä myrskyn, jota oli osaltaan voimistamassa Lehtonen. Hänen mukaan uutinen on virheellinen.

Tässähän alkaa kyselemään, kuka jakaa valeuutisia.

#viimeinenniitti -kampanja ei tietysti ole uutinen, mutta suotavaa on, että yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikutetaan faktapohjalta, eikä agitoimalla.

Tiedotusvälineet ovat sitoutuneet oikaisemaan jutuissaan olevat virheelliset tiedot, koska muutoin koko median toiminnalta putoaa pohja. Oikaisua ei ole näkynyt.