Elävä kaupunki on epäselvä

Lähes kaksi kuukautta Kuopiossa asuneena olen löytänyt suosikkitilani kaupungista. Ne ovat Puijon harju, keskustan rännikadut ja tori. Nämä erilaiset tilat jakavat myös jotain yhteistä.

Ne ovat käyttötarkoitukseltaan monipuolisia ja epäselviä. Ne ovat tiloja monille ja monenlaisille kohtaamisille.

Juuri näiden tilojen ja alueiden miellyttävyys nostaa esille sen mikä kaupunkisuunnittelussa on pielessä. Valtaosa tiloista suunnitellaan kirurgisen tarkasti vain sille tarkoitettua toimintaa varten. Tässä leikkipuistossa leikitään. Tässä kerrostalolähiössä nukutaan. Tässä kauppakeskuksessa tehdään ostoksia ja sitten poistutaan.

Ympäristön suunnittelun lähtökohtana viimeisen sadan vuoden aikana eivät ole olleet ihmiset, vaan autot ja niiden liikuttelun helpottaminen. Toinen muutos, jonka moderni kaupunkisuunnittelu on antanut, on suurten maa-alueiden kaavoittaminen ja kokonaisten kaupunginosien rakentaminen. Tällainen aluiden rakentaminen on kuitenkin aina rakentaja-, eikä käyttäjälähtöistä. Se synnyttää kolkkoja tiloja.

Jaettu kaupunkitila ei tunnu hyvältä, jos se rakennetaan puhtaan fuktionaalisten ja ajan säästämisen periaatteiden mukaisesti. Sosiologi ja kaupunkituntija Taina Rajanti ja teoksen Kaupunki on ihmisen koti (1999) kirjoittaja, on sanonut kuinka kaupunki ilman ihmisiä ja inhimillistä kanssakäymistä edustaa silkkaa rauniota.

Vain ihmiset sekä muut elolliset oliot tekevät kaupungin. Silti kaupungit rakennetaan usein alueittain rakennuskaavojen ehdoilla eikä niiden käyttäjien. Jos mietimme mitkä asiat saavat kaupungit näyttämään ja tuntumaan kauniilta, tulevat ensimmäisenä mieleen vanhojen eurooppalaisten kaupunkien tiiviit korttelit. Nämä kaupungit rakennettiin usein talo tai kortteli kerrallaan, pala palalta.

Pelkistettyjen ja alleviivaavan tehokkaiden tilojen rakentaminen tappaa luovuuden sekä meille ominaisimman tavan viettää aikaa kaupungissa, eli hajamielisesti lorvien. Juuri haahuilu ja "ei oikein minkään tekeminen" on se pakopiste työn ja kodin välillä, jossa todellinen viihtyminen tapahtuu. Hajamielisen lorvimisen tarvetta ei nykyrakentaminen kuitenkaan palvele.

Liian tehokkaaksi viritetty kaupunki ei jätä tilaa sattumille ja mikä tärkeintä – spontaaneille kohtaamisille. Tehokkaassa prismakaupungissa ei synny mitään kiinnostavaa, koska niissä ei ole elintilaa kiinnostaville kohtaamisille. Esimerkiksi Helsingin yksi tämän hetken kiinnostavin tila on Sompasauna. Tavallisten helsinkiläisten joutomaalle rakentama julkinen ja täysin maksuton sauna- ja uimapaikka.

Maailmanlaajuinen megatrendi on pitkään ollut selvä – ihmiskunta pakkautuu maaseudulta kaupunkiin. Mutta ilmiön sisältä löytyy myös toinen ilmiö. Kaupunkien sisällä on nyt tunkua erityisesti keskustoihin. Tästä Savon Sanomat uutisoi 20.6. laajassa juttupaketissa, jossa käsiteltiin Kuopion sisäisiä muuttoja noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Luova- ja verkostoihin perustuva talous tarvitsee tiivistä ja kohtaamisiin kohtaamisiin perustuvaa kaupunkitilaa toimiakseen.

Savossa ja Kuopiossa on seutuna jotain poikkeuksellista. Täältä löytyy niin ikään syvää maaseutua että inhimillisen kokoinen ja miellyttävä urbaani tila. Kuopio tulee tulevaisuudessa laajentumaan. Se millä tavoin laajentuminen tapahtuu määrittää sen säilyttääkö kaupunki elin- ja vetovoimansa. Vain säilyttämällä sisällään hajamielistä yhteistä tilaa, voi savolaisten pääkaupungista tulla sekä ihmisten että menestyvän talouden kaupunki.

Uusimmat

Nimellä

Kaipa se polla taas räjähtää Jaana-tädin kotona kello 20.30

Suuri Johtajasi ei ole sinun asiallasi vaan omallaan

Lapsia kuin nälkävuosina

Ilmastoahdistusta ei pidä väheksyä

Empatiakyvyn rajoja hakemassa

Kesälomareissulle kotimaassa tuli hintaa – toki halvemmallakin olisi päässyt

Alas Kiven portaita

Olen sisällöllinen väliinputoaja

Matkalla aikuiseksi – käytännön vinkkejä lukion alkuun

Eläköön mittaamiselle!

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.