Empatiakyvyn rajoja hakemassa

Yhdysvalloissa tapahtui kolme järkyttävää joukkoampumista elokuun alkupuolella. Kymmeniä uhreja vaatineet tragediat herättivät runsaasti keskustelua netissä rehottavasta vihapuheesta, varsinkin kun ampumisiin epäillään liittyneen äärioikeistolaisia ja -vasemmistolaisia motiiveja. El Pason joukkoampumisesta vastuussa ollut nuori mies latasi myös manifestin motiiveistaan nettiin.

Vihapuhe ei ole yhdysvaltalaisten omaisuutta, vaan se on maailmanlaajuinen ilmiö. Tuttavani kertoi hiljattain, että oli kuullut teini-ikäisen lapsensa käyttävän sanaa matu. Termillä tarkoitetaan maahantunkeutujaa. Se alkoi näkyä sosiaalisen median kommenteissa 2010-luvun puolivälin jälkeen, kun Lähi-idästä ja Afrikasta virtasi pakolaisia Eurooppaan ja Suomeen. Sana on halventava, mutta yksi esimerkki siitä, miten kielteinen ilmiö ui bittivirroista arkipuheeseen ja julkiseen keskusteluun. Suomessa tämä on näkynyt poliitikkojen kovenevana kielenkäyttönä. Tuoreena tapauksena vaikkapa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) epäillyt puheet maahanmuuttajista vieraslajina. Asia on edennyt nyt valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan.

Suomessa vihapuhe terminä on teini-ikäinen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa ensimmäinen poiminta sanasta on vuodelta 2007, lainana englannin sanasta hate speech.

Termin nuoruudesta huolimatta vihapuhetta on ilmennyt ammoisista ajoista asti. Aina on ollut ihmisiä tai ihmisryhmiä, joita on haluttu mitätöidä, vaientaa tai viedä heiltä ihmisarvo.

Suomessa vihapuhe velloi kiivaana ennen sisällissotaa ja antoi sytykkeitä väkivallalle. Euroopassa se kytkeytyi vahvasti molempiin maailmansotiin. Afrikassa Ruandan kansanmurha pohjustettiin massiivisella kampanjalla radiossa.

Nykyisin vihapuhe kytketään elimellisesti internetiin ja sen eri palveluihin, kuten Facebookiin ja Twitteriin. Syntyy helposti mielikuva, että väline itsessään syytää kuonaa ja ryönää. Näinhän ei ole. Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen on todennut osuvasti, että meidän pitäisi selvittää tausta, josta vihapuhe kumpuaa. ( Yle 17.5.)

Yhteiskunnalliset ristiriidat ovat vihapuheen selkänoja. 2010-luvulla hankausta ovat aiheuttaneet muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeudet, naisten tasa-arvo, pakolaiskriisi ja taloudellinen taantuma. Kaikki nämä ovat globaaleja ilmiöitä, ja ne liittyvät ihmisten välisiin valta-asetelmiin. Ei ihme, että kipinät sinkoilevat.

Onneksi vihapuhetta halutaan suitsia. Euroopan komissiossa sille pohditaan EU-tasoista sääntelyä, samoin algoritmien läpinäkyvyydelle ja poliittiselle mainonnalle sosiaalisessa mediassa. ( HS 24.7.)

Suomessa sisäministeriön asettama työryhmä julkaisi toukokuussa raportin, jossa esitettiin keinoja vihapuheen ja nettikiusaamisen kitkemiseksi. Mielekästä oli, että siinä painotettiin ohjeistuksen laatimista koulujen käyttöön.

Pohjois-Savossa vihapuheen mutta myös nettikiusaamisen kitkemiseen on tarttunut ainakin Nuorten Palvelu ry. Yhdistyksen koulutus aiheesta on suunnattu koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Mediakasvattaja Asta Keskisaari kertoi minulle, että valtaosa vanhemmista tiedostaa yleisesti esimerkiksi vihapuheen tai nettikiusaamisen ilmiönä. Koululaiset saattavat puolestaan olla perillä tekijänoikeussäännöksistä, mutta yleiset käyttäytymismallit netissä ovat hukassa.

Keskisaari tiivisti myös osuvasti ajatuksen, josta kannattaa ottaa oppia:

Meidän jokaisen on syytä miettiä, mitkä ovat ne empatiakykymme rajat, joiden puitteissa kohtaamme toisemme niin netissä kuin oikeassa elämässäkin.

Uusimmat

Nimellä

Kun mikään ei riitä

Maltillista alarmismia

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

Slovenia on pieni suuri maa

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Internetin flunssa

Hämeessä ei ollakaan hitaita

Muistoja Niiralan montusta

Tätien ja setien työt

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.