Ettei vain minulta olisi pois

Viime viikolla kohtasin kaksi ihmistä, jotka olivat apua vailla Kuopion keskustassa. Ensimmäisellä kerralla sätkää imevä nuori nainen tuli kohti käsi ojossa ja kysyi, olisiko bussirahaa.

Ei ole, mumisin, käänsin katseeni kaukaisuuteen ja jatkoin pysähtymättä matkaani. Naisen olemus synnytti epäilyn, ettei rahantarve kohdistunut bussilippuun vaan johonkin aivan muuhun.

Toisella kerralla samalla asialla oli nuori mies. Hänenkin piti saada bussilippuun rahaa.

Poika oli hätääntynyt ja jotenkin kiireinen. Kysyin, miten paljon bussilippu maksaa. Kertoi, että vähän päälle kolme euroa. Lisäsi, että on potilaana Julkulassa ja sinne nyt pitäisi nopeasti päästä.

Olin kohauttamaisillani hartioitani, kun muistin, että lounaalla tarjoilija peri liikaa. Taskussani oli siksi kaksi kahden euron kolikkoa. Löin rahat pojan kouraan ja toivotin hyvää matkaa. Poika mumisi jotakin kiitoksen tapaista ja sanoi – luultavasti sitä tarkoittamatta – että palataan.

Oletettavasti en ole ainoa, joka lähtökohtaisesti epäilee kaikkia heitä, jotka anovat apua julkisesti. Että he jotenkin huijaavat. Meillehän on kerrottu, että jopa jalattomalta näyttävä kerjäläinen ei välttämättä ole jalaton, vaan saattaa lähteä aikansa kerjättyään muina miehinä tai naisina kävelemään. Sellaisesta tapauksesta leviää netissä videokin.

Takavuosilta muistan mummelin, joka oli vailla euroa tai kahta milloin mihinkin arjen tarpeeseen. Todellista rahojen osoitetta hän ei paljastanut, mutta sattumalta sain sen selville. Lounasravintolan nurkassa samainen mummeli pudotteli kolikoita hedelmäpeliin ja aina pelin käynnistettyään pani kädet ristiin ja kumarsi. Joskus kolikoiden kilinää kuului pitkään, kun tuli saalista. Pelaaminen ei tietenkään lakannut ennen kuin kone oli nielaissut viimeisenkin kolikon.

Useinkin mieli tekisi auttaa, mutta kun ei tiedä, miten sen tekisi niin, että apua tarvitsevat saisivat sellaista apua kuin oikeasti tarvitsevat. Aina oikea apu ei ole rahaa. Joskus – kuten tuon hedelmäpelimummon kohdalla – voi olla paras apu, kun ei anna rahaa.

Joillekin vaihtoehto on, että ei auteta ollenkaan. Ei ketään, eikä koskaan. Suljetaan silmät ja korvat, kun on pienikin vaara, että apua saisi joku sellainen, joka ei sitä aivan välttämättä tarvitse. Auttaisivat itse itseään. Palaisivat kotiinsa tekemään töitä. Lakkaisivat olemasta vaivoina.

Tai sitten otetaan käyttöön ylenkatse niin kuin tapahtui viime maanantaina Oulun kaupunginvaltuustossa. Siellä kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Riikka Moilanen (kesk.) kutsui vähäosaisia päihderiippuvaisia ihmisroskaksi ja kyseli, mitä Oulun kaupunki aikoo sille tehdä, siis niille vähäosaisille, ”jotka käyttävät ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä ja ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen”. Moilanen sai saman tien potkut työstään ja Twitterissä jyrkkiä tuomioita.

Ehkä potkut ja tuomiot olivat paikallaan. Silti tuntuu, että niillä haluttiin julistaa, miten me tuomitsijat emme ole tunnottomia. Vaikka usein olemme. Niin ihminen toimii. Kylmyys muita ihmisiä kohtaan pulpahtaa helposti pintaan, kun joku sohaisee itselle tärkeää asiaa, oli se sitten raha, etu tai aate.

Pakolaisten hyökyaalto on murjonut inhimillisyyttä erityisesti entisissä itäblokin maissa kuten Unkarissa. Moni hahmottaa tilanteen niin, että kun juuri on kommunismin ikeen alta päästy ja talousasiat ovat kohentuneet, ketään ei saa päästää ottamaan yltäkylläisyyttä yhtään pois. Siellä itsekkyyttä peitetään kansallistunteen kaapuun.

Uusimmat

Nimellä

Ikäihminen, ota loppukiri ja nauti!

Virheeni tekevät minusta minut – "10 000 tapaa, jotka eivät toimi"

Videot ovat tulleet jäädäkseen

Mylläri Menocchion maailmankuva

Olen lentävä ekoterroristi – miksei minulle aseteta rajoja?

Kotiäitien ja -isien puolesta kysyn vaan, kuka tässä tyhmenee?

Maalivahti Kevin Lankinen kertoi mitä lukee parhaillaan ja seuraavaksi kirja vietiin käsistä – miksi?

Pottunuijan kera Karjalaan?

Talkootyö ja mokkapalat

Hiilivoimaloiden tilalle tarvitaan tuuli- ja aurinkoenergiaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.