He tietävät sen itsekin

Suomessa siunaillaan tuloloukuista ja vastikkeettomasta sosiaaliturvasta. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, kuinka joutenolo voi olla mieluisampaa kuin työssäkäynti. Ja jos vielä haluaa kärjistää, miksi sosiaaliturvalla tienaa paremmin kuin töissä.

Sanomattakin selvää, ettei asetelmassa ole mitään järkeä. Paljon puhutaan työttömyyden aiheuttamasta syrjäytymisestä ja sen lieveilmiöistä. Kysymys kuuluu, kuinka paljon sosiaaliturva aiheuttaa syrjäytymistä.

Mutta miksi ei haluta myöntää tosiasioita ja korjata järjestelmää?

Koska hyvinvointiyhteiskunnan rakennusvaiheessa on tehty sellainen labyrintti, joka pitäisi laittaa maan tasalle ennen kuin saadaan uusi tolkullinen kokonaisuus.

Tai sitten lopettaa selvällä asialla politikointi. Se vain taitaa olla liikaa pyydetty. Aina ovat vaalit tulossa, puolueen puheenjohtajan tuoli heiluu tai eduskunnan kyselytunnin televisiointi odottamassa. Galluppejakin pitäisi ajatella.

Kannustinloukkuihin liittyviä keskustelunaiheita ovat esimerkiksi työttömyysturva tai eläkejärjestelmä.

Kovasti huolta on kannettu siitä, kuinka eläkevarat riittävät tulevina vuosikymmeniä, kun ikäluokat pienenevät nopeasti - siis eläkkeitä kerryttävien työssäkävijöiden määrä pienenee.

Muutamat neuvokset ovat kantaneet kortensa kekoon muuttamalla Portugaliin. Ilmasto on miellyttävä, ja verokarhu on metsästetty sukupuuttoon.

Ikävä kyllä, poliittisessa järjestelmässä on samanlainen valuvika.

Se on nimeltään sopeutumiseläke, jota on mahdollista saada erillisestä hakemusta ennen vuotta 2011 eduskuntaan valittujen poliitikkojen. Heitä siis työskentelee yhä parlamentissa. Suurin osa on jättänyt Arkadianmäen.

Vaikka sopeutumiseläke korvattiin kuusi vuotta sitten huomattavasti maltillisemmalla sopeutumisrahalla, sopeutumiseläkkeeseen oikeuttuja on puolensataa entistä tai nykyistä edustajaa. Pisimmillään sitä on nautittu viime vuosituhannen puolelta saakka.

Siis noin pitkää sopeutumiseläkettä parin edustajakauden jälkeen henkilöille, jotka eivät ole vielä vuosienkaan jälkeen saavuttaneet varsinaista eläkeikää.

Aivan oikein.

He jäivät sopeutumaan eläkkeelle parhaimmassa työiässä. Miten he sopeutuisivat nykyiseen työelämään? Haastetta saattaisi olla.

Oma ryhmänsä ovat ne, jotka nostavat sopeutumiseläkettä, mutta käyvät samanaikaisesti töissä.

Tämä sotii koko järjestelmän perusideaa vastaan, jos sellaista on ollut joskus olemassakaan.

1. Jos he tekevät töitä, millaista yhteiskunnan kustantamaa sopeutumista he enää tarvitsevat? Vastaus: Ei minkäänlaista.

2. Jos he eivät ole eläkeiässä, miksi käytetään termiä eläke? Vastaus: Siihen ei ole perusteita varsinkin, kun eläkeikä nousee.

3. Järjestelmä luotiin aikoinaan turvaksi kansanedustajana toimiville, koska ehdokkuus on taloudellinen riski. Vastaus: Määräaikainen sopeutumisraha on riittävä turva. Se on linjassa muuhun yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Lopputulema on, että sopeutumiseläke joutaa ensitilassa lopettaa. Se on aikansa elänyt - tai pikemminkin epäonnistunut viritelmä jo syntyessään.

Varmaan useimmat sitä nostavat tietävät itsekin, ettei kaikki pankkitilille satava manna ole ansaittua. Jos näin ei ole, ihmetellä pitää, millaisilla arvoilla he ovat yhteisistä asioista päättäneet.

Jos sosiaaliturvan kannustinloukkuja halutaan purkaa, parlamentaarikkojen sopeutumiseläkkeistä luopumalla voidaan jonkin verran tasoittaa tietä.