Ihmisarvon lyhyt historia

Olemme 75 vuotta sitten Euroopassa päättyneen toisen maailmansodan opetusten perillisiä. Läksy "ei koskaan enää" näkyy kaikkialla erityisesti länsimaissa, ei vähiten siinä, miten koronavirus on otettu vastaan.

Tuhoisia pandemioita on ollut aina aika ajoin, mutta koskaan aiemmin niiden vuoksi ei ole pysäytetty maailmantaloutta ja maksettu tietoisesti hintaa syöksymisenä taantumaan. Nyt on, ja siitä on syytä riemuita.

Ennenkin ihmisiä on kuollut ja elämä on jatkunut ennallaan. Tänä päivänä valtaosassa maita katsotaan, että yksilön arvosta ei neuvotella. Hänen henkensä pelastamiseksi tässä ja nyt tehdään kaikki voitava, ja laskua mietitään joskus myöhemmin. Ajatustapa ei todellakaan ollut vallalla vielä vajaa vuosisata sitten.

Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto sotivat toisiaan vastaan mutta jakoivat halveksunnan ihmisarvoa kohtaan. Ideologioissa oli toki eroja. Saksa ajoi nationalismin äärimuotoa, oman kansan ylivaltaa ja alempien rotujen alistamista yli maanpiirin. Neuvostoliitto edusti virallisesti valistuksen ideaalia. Sen mukaisen maanpäällisen paratiisin lähestymiseksi mitkään uhraukset, edes miljoonat historian väärälle puolelle jääneet ihmiskohtalot, eivät olisi liiallisia. Aatteiden jakaumassa USA:n ja Britannian liberalismi oli vain yksi kolmesta. Elämme lännessä onnekkaina voittajien historiaa.

Toisen maailmansodan jälkeinen humanismi määrittelee koronakeskustelunkin ehtoja. HUSin kehitysjohtaja Visa Honkanen vertailee valaisevasti velvollisuusetiikkaa ja hyötyetiikkaa suhteessa koronatoimiin (HS Mielipide 11.5.).

Immanuel Kantin velvoitteen mukaan ihmistä ei saa koskaan käyttää pelkkänä välineenä. Utilitarismissa puolestaan arvioidaan mahdollisimman laajasti toiminnan hyötyjä ja haittoja. Karkeasti ottaen velvollisuusetiikka johtaa koronakriisissä tiukkoihin rajoituksiin, joiden avulla säästetään suoraan ihmishenkiä. Hyötyetiikka suhteuttaa toimia talouden kestävyyteen ja tulevaisuuden kansanterveyden kokonaisuuteen.

Ymmärrän Honkasen varoittavan, että hyötyetiikka voi liukua ajatukseen, jonka mukaan on oikein uhrata ihmishenkiä joskus myöhemmin odottavan hyvän eteen. Ruotsi edustaa hyötylaskelmaa, joka on kuitenkin epävarma ja epämääräinen. Ollaan lähellä ajatusta munakkaan tekemisestä, joka vaatii munien rikkomista.

Länsinaapuri saattaa vuosien mittaan selvitä taloutensa ja kansanterveytensäkin puolesta kriisistä naapureitaan ehjempänä. Ruotsin malli tuntuu silti väärältä, sillä se uhmaa perustavia eettisiä oletuksia, joiden varaan läntistä maailmaa on rakennettu maailmansotien jälkeen.

Uusimmat

Nimellä

Vieraat termit eivät saa olla sumuverho

14 vuotta vanhalla varsin klassisella kakkosautolla pääsääntöisesti ajelevalle kertakokeilu sähköavusteisella polkupyörällä riitti: Se oli silkkaa rakkautta

Kalajoki on my mind – Eksotiikka hiekkasärkillä silloin ja nyt

Tärkeimmät asiat näkee silmillään – mene metsään tarkistamaan puusi omistaja

Muistomerkit kertovat myös uhreista

Parempi sote

Hamstraajan kunnianpalautus

Kansa kaipaa aina toivoa paremmasta

Vitkuttelemalla kriisikunnaksi

Marimekko on suomalaisen naispoliitikon univormu, Saksan Merkel erottautuu pukumiesten joukosta värikkäissä jakkupuvussaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.