Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Marmatus on teema, kun talvi on taas vallannut kotimaamme. Marmatamme lumen määrästä, sen rakenteesta, väristä ja siitä miten ihmiset marmattavat kaikesta.

Valitamme myös pimeydestä, liukkaudesta, pakkasesta tai liian lämpimästä kelistä.

Eivät kaikki tietenkään nillitä mistään, mutta itsekin sorruin kiroamaan, kun maanantaiaamuna kolasin pihaa puhtaaksi ennen töihin lähtöä.

Lumi oli raskasta ja ruumiillista työtä ilmeisesti vieroksuva kroppa pisti hanttiin. Kun lyllersin lunta penkkaan, se iski. Saakelinmoinen lihasjumi ravisutti selän kautta koko kehoa. Kola tipahti sijoilleen, ja keräsin luuni kasaan.

Samalla kiitin talvea siitä, että auto oli vielä kuorrutteen alla.

Sillä se lähtee millä on tullutkin!

Kiitos talven, ei ollut vara jäädä sikiöasentoon tihrustamaan, vaan harja heilumaan, auto putsputs ja menoksi.

Selkä kiitti äkkivetreytyksestä ja minä kiitin talvea. Kesällä auton putsaus olisi jäänyt lumitöiden jälkeen tekemättä, ja noidannuoli jäänyt pidemmäksi riesaksi.

Työmatkalla mietin talvea ja löysin miljoona syytä rakastaa sitä. Aloitetaan lumesta.

Se panee kansaan luontaista liikettä, kun ähkimme vieretysten kolan ja lapion varressa. Lähiöissä tapa pakottaa juttelemaan naapurin kanssa ja yhdistää –  ja jos ei yhdistä, ainakin herättää tuntemuksia. Kun joku kuitenkin kolaa lumet väärään paikkaan.

Lumeen liittyy myös autojen putsaus, ja voi sitä raukkaparkaa, jolla auto nököttää paljaan taivaan alla. Hyvä on sitten naapurin iloita, kun naapurin kosla on kuin pavlova-kakku, kun omassa aina maalipinta kiiltää.

Liukkaudesta kiitän sitä, että kaikenlaiset flikflak-sarjat tulevat tutuiksi, kun jalka irtoaa maasta, käsi viuhahtaa ja ruho tekee 360 asteen kiepin tuosta vain. Eniten naurattaa, jos mitään ei mene rikki. Samalla voi elvistellä, jos refleksit vielä toimivat.

Liukkauteen liittyy myös jäiden tulo kaukaloihin ja järven jäille. Ai että! En malta odottaa, että saa panna luistimet jalkaa, liukua kiivaasti jäällä, ottaa mailan käteen ja rusauttaa ristisiteet poikki.

Pimeydessä puolestaan on monta hyvää puolta. Se antaa luvan olla kotona ja öllötellä. Panna tulet takkaan, nostaa jalat rahille ja vain katsoa tulta. Pimeys on armollinen silloin kun ei muutenkaan jaksaisi. Salille? Pah! Pannaanpa mieluummin tulet takkaan, ja missäs ne olikaan ne piparit.

Kylmyydessä kiitän sitä, että se on paras syy lämmittää sauna. Siellä rintarauhaset sulavat alta puolen tunnin!

Loskakeleissä taas huippua on se, että autolla ajelusta tulee jännitysnäytelmä. Milloinkahan lähtee lapasesta!

Toki talvi tuo mukanaan myös aina niin kaivatut limakalvonkuivumiset ja naaman hilseilyt. On niin piristävää, kun nassua kirvelee ja hiuspohjasta erittyy luonnonmukaista lumihiutalekoristetta pitkin kämppää.

Kun tönössä ilmankosteus alkaa lähestyä nollaa, se on myös hyvä syy kammeta kauppaan ilmankostutinostoksille.

Tässä meillä suomalaisilla on hyvä sauma kannattaa kotimaista tuotantoa, sillä perinteinen uhvonmallinen kostutin tehdään Suomessa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta tiedoksi nyt kuitenkin, kun aina väkitetään siitäkin, että kun Suomessa ei enää tehdä mitään.

Kaiken kaikkiaan Suomen talvi on mahtava asia, eikä vähiten siksi, että se kestää vielä puoli vuotta.

Uusimmat

Nimellä

Luottamus on kivijalka

Suomen niemen pesänjakajat

Roskia ja hirsiä

Huuhkajat hautasi menneisyyden haamut, remontoi suomalaisen jalkapallon identiteetin ja sai uskomaan parempaan

Syödään siemenperunoita

Tule ja syö niin paljon kuin jaksat! – Pyöriikö KYSin päivystykseen saman verran ähkystä kärsiviä potilaita kuin aiemminkin?

Rikospornon lumo

Liiketoiminta + politiikka = epäyhtälö

Urheilua on rahan voimalla

Osaisivat edes hävetä – Mutta eiväthän he osaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.