Kinkku ja ilmastokankkunen

Tiedän sohaisevani äkäisten ampiaisten pesää. Ilmasto, hiilijalanjälki, ihmisen rooli ravintoketjussa.

Olen etenkin sosiaalisessa mediassa seurannut keskustelua juodako maitoa, syödäkö lihaa, härkäpapua vai vain suklaata. Tai ei sekään ole suotavaa, suklaa on jo valmiiksi loppumassa tästä maailmasta kertovat kansainväliset uutistoimistot.

Minusta maailma on vinksahtanut tai ainakin menettänyt suhteellisuudentajunsa. Kun ennen suupalaa nielaistaessa tuijotettiin kaloritaulukkoa, tihrataan nyt hiilijalanjälkeä. Mikä sinänsä ei ole paha asia lainkaan. Mutta keskustelun sävy ja hyökkäävyys ovat jo saaneet minut ymmälleen.

Jos osaa somepuheenvuoroista on uskominen on yhtääkkiä jokainen Suomen maatiloilla laiduntava kanttura maailmanlopun airut. Se syö, hengittää, paskoo ja tuottaa näin hiilidioksidia. Kun teurastamon ovi käy, se muuttuu muoviin pakatuksi lihaksi, jota eettinen, maapalloa ajatteleva kuluttaja ei saisi syödä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan ilmastoystävällinen ruokavalio sisältää runsaasti juureksia, vihanneksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja viljatuotteita.

Kohtuullista hiilijalanjälkeä tavoittelevat voivat syödä vähän kalaa, maitotuotteita ja broileria.

Vaikka nauta ilmastopahis, se Suomessa saa kuitenkin itselleen evästä syömällä nurmea ja tuottaa maitoa.

Ruokavaliossa tulisi edelleen muistaa myös monipuolisuus ja se, että saa riittävästi esimerkiksi D-vitamiinia, aminohappoja, B12-vitamiinia.

Kannatan Katajajuuren Ylen haastattelussa tekemää esitystä siitä, että ruuan hiilijalanjälki suhteutettaisiin ravitsemusindekseihin. Silloin asioiden suhteuttamiseen tulisi ehkä jotain järkeä somehuutelun sijasta.

En myöskään pidä siitä, kuinka julkisessa keskustelussa maatalousalan yrittäjistä on yhtäkkiä tehty pahiksia. Itse en ymmärrä karjan, siipiveikkojen tai possujen kasvattamisesta mitään, sillä en ole maatalossa kasvanut. Sen kuitenkin tiedän, että se on kovaa ja ammattitaitoa vaativaa työtä jota monin eri säädöksin rajoitetaan ja myös valvotaan. Sen kannattavuus on olennaisesti heikentynyt viime vuosikymmeninä. Eikä läheskään kaikilla maatiloilla eläimiin suhtauduta kuin tuotantohyödykkeisiin, vaan ne ovat emännille ja isännilleen paljon tärkeämpiä kuin pelkkä numerolappu korvassa.

Koska maataloustukia maksetaan, kysymys ilmastoasioissa on myös tästä näkökulmasta poliittinen. Eläimen asema tuotantohyödykkeenä sekä itsevaltaisena olentona on keskustelun yksi ydin.

Samaan hengenvetoon totean, että esimerkiksi vegaanista ruokavaliota noudattavilla henkilöillä on täysi oikeus valitsemaansa linjaan. On jokaisen oma valinta syökö eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia.

Humanistin koulutuksen saaneena olen jo hyvin varhain oppinut ja oivaltanut, että asioissa ei ole objektiivista totuutta. Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa, joka perustuu omiin arvoihin, kokemuksiin ja osin koulutukseen. Karsastan kaikkea fanatismia ja nyt vellovassa keskustelussa näen vain ääripäitä, en järkeä.

Toivoisin kuulevani ja lukevani enemmän monitieteellisiä tutkimuksia ja maalaisjärkisempää keskustelua ilmastosta ja ruuasta ennen kuin muutan kovin radikaalisti tottumuksiani. Mikä lihan suurkuluttaja en ole, mutta en myöskään suostu kantamaan syyllisyyttä siitä, että joulupöydässäni pojottaa kinkku.

Uusimmat

Nimellä

Malttia pöyristymisiin

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Kiroilevalta isältä vesselille

Hälytyskellot eivät kuulu

Häirintä hämmentää päättäjiä ja uhkaa vinouttaa uutisointia

Kinkku ja ilmastokankkunen

Suomen paras veronmaksaja

Ei Suomea ilman savua

Tämä ilmainen vinkki voi parantaa päivääsi ja nostaa palkkaasi – oletko valmis kokeilemaan?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.