Lahden arpi pysyy aina ruvella

Eräs suomalainen lääkäritalo toteaa: ”elämä jättää aina arpia ihmiseen”. Se millainen arpi vammasta jää ja miten se paranee, riippuu pitkälti miten syvälle vaurio on ehtinyt.

Kaikenlaisia arpia on kuitenkin syytä hoitaa.

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-huuma kutkuttaa mukavasti joka puolella Suomea, ihan samalla tavalla kuin arven päälle kasvanut kuiva rupi. Jokainen tietää, että vaurioitunut kohta pitäisi jättää rauhaan, mutta harva malttaa. Rupea on mukava rapsutella nurkistaan, ja avata arpeutumassa oleva haava kerta toisensa jälkeen.

Lahden MM-hiihdot on tätä nykyä suomalaisille rupeutunut arpi. Halusimme tai ei, niin helmikuuta 2001 ei paranneta tämän kansan aivosopukoista.

Ja jos muisti meinaa pettää, voi aina turvautua arkistoihin.

Rasvauksen sijaan hoidin omaa arpeani selaamalla Savon Sanomia ajalta helmi–maaliskuu 2001.

Samppa Lajusen sinisestä tukasta villiintyneet teinitytöt joutuivat aika nopeasti antamaan palstatilaa tarinalle, jota ei surkuhupaisessa amatöörimaisuudessaan meinaa uskoa todeksi vielä helmikuussa 2017.

Vyyhti alkoi 18.2.2001, kun järjestäjien tiedotteesta uutisoitiin seuraavasti: ”miesten takaa-ajokilpailun päättymisen yhteydessä ilmeni ongelma, jonka vuoksi oli pakko siirtää palkintojen jakoa vuorokaudella.”

Päivää myöhemmin Jari Isometsä sai jo perustella, miksi joutui käyttämään hemohesia: ”En ole parantanut lääkeaineella suorituskykyäni. Suomen kansakin tietää, että minun vereni on normaalisti sakeaa”.

Purkautuvan kerän seuraavien päivien osissa tarina jatkuu kutakuinkin näin: on virusta miesten viestijoukkueessa (”voi olla, ettei koko miesten joukkuetta saada kasaan”). Perään tuleekin viestin MM-voitto. Seuraavaksi kerrotaan WADA:n yllätystestistä koko Suomen joukkueelle: Kollegan kommentti ennakoi: ”onneksi WADA:n testien tulokset eivät ehdi näiden kisojen päätökseen Lahteen”, mutta vuorokausi myöhemmin etusivulla kerrotaan ”toisenkin suomalaisen mieshiihtäjän doping-näytteessä epäselvyyttä”. Pian löytyy unohtunut lääkelaukku ja lopulta koittaa ”katastrofaalisen suuri häpeä”, kun ilmenee kuuden suomalaishiihtäjän jääneen kiinni dopingista.

Uutisista viimeisin poiki 28. helmikuuta 2001 Savon Sanomien verkkosivuilla kävijäennätyksen.

Miksi märehtiä vanhoja, voisi moni kysyä. Miksi toimittaja ei vaan keskittyisi tähän päivään ja tuleviin MM-kisoihin ilman 16 vuoden takaisia takaumia tapahtuneista.

Helposti haalistuvaa muistia on kuitenkin aina hyvä virkistää.

Kun selailee helmi-maaliskuun 2001 päiviä lehti kerrallaan, kokee jopa hieman deja-vuuta.

Huippu-urheilussa ei yksi doping-vellonta saa kilpailijoita yhtään sen enemmän varpailleen.

Suomalaisten vuosituhannen alun selitykset kuulostavatkin yllättävän tuoreilta: ihan samoilta kuin Norjassa tarjoiltiin Therese Johaugin ympärillä viime syksynä.

Lahti 2001 oli omalla tavallaan parasta mitä suomalaiselle urheilulle on tapahtunut. Täällä pohjoisessa lintukodossa kun ison osan viisi miljoonaisesta kansasta on ollut liiankin helppoa sinisilmäisenä uskoa reiluun kilpailuun perustuvaan urheiluelämään.

Sinivalkoiseksi valheeksikin osuvasti nimetty ryöpytys toi loputkin penkkiurheilevat suomalaiset todellisuuteen.

Urheilu huipulla ei ole ollut, eikä tule olemaan kaikilta osapuolilta puhdasta.

Kirjoittaja on urheilutoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Luottamus on kivijalka

Suomen niemen pesänjakajat

Roskia ja hirsiä

Huuhkajat hautasi menneisyyden haamut, remontoi suomalaisen jalkapallon identiteetin ja sai uskomaan parempaan

Syödään siemenperunoita

Tule ja syö niin paljon kuin jaksat! – Pyöriikö KYSin päivystykseen saman verran ähkystä kärsiviä potilaita kuin aiemminkin?

Rikospornon lumo

Liiketoiminta + politiikka = epäyhtälö

Urheilua on rahan voimalla

Osaisivat edes hävetä – Mutta eiväthän he osaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.