Lapsia kuin nälkävuosina

Seuratkaapa ihmisiä, jotka ovat syntyneet pian sotien jälkeen. Suurten ikäluokkien edustajat tuppaavat olemaan valoisaa väkeä. Moni kokee olleensa elämässään onnekas ja on nähnyt myös melkoisen sosiaalisen nousun.

Suomi alkoi vaurastua vasta suurten ikäluokkien aikuistuttua. Positiivinen kierre näkyi 1960-luvulla monin tavoin ja nuoret aikuiset pystyivät vaikuttamaan myös massana. Suurilla ikäluokilla oli halua ja virtaa rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ehkä jälleenrakentamisen aikaan saatiin hyvät lähdöt myös sikäli, että vaikka elämä oli valtaosalla heidän vanhemmistaan kovaa, uskoa tulevaisuuteen riitti. Lapsia uskallettiin hankkia. Jos niitä oli tulossa haluamatta, nekin otettiin tavallisesti vastaan joukon jatkoksi sen isommitta taivasteluitta.

Jo viidessä vuodessa 1945–1950 Suomessa onnistuttiin neljän miljoonan väestöpohjalla "tuottamaan" 620 000 uutta kansalaista. Noin ison joukon ruokkiminen, vaatettaminen, kasvattaminen ja kouluttaminen ei ollut mikään pieni ponnistus yksilöille ja yhteiskunnalle. Mutta kun sota-aika oli muistissa, oltiin kai valmiita venymään.

Esimerkiksi syyskuussa 1945 syntyi kuukaudessa melkein 12 700 uutta suomalaista, kun taas tänä vuonna syntyneiden määrän ennakoivan jäävän alle 45 000:n. Syntyvyys on laskenut jyrkästi vuodesta 2011 lähtien ja on nyt samoissa lukemissa kuin nälkävuosina 1860-luvulla. Nyt ihmetellään, kuka aikanaan maksaa nykyisten kolme-nelikymppisten eläkkeet ja hoivan? Huoltosuhde on ongelmallinen jo sitä aiemminkin.

Äskettäin keskustelin kokeneen synnytyslääkärin kanssa. Hän ennusti omien havaintojensa perustella, että pian perheissä halutaan ottaa vastuu vain virtuaalilapsista samaan tapaan kuin Japanissa on jo virtuaalityttöystäviä. Paljon puhuttu "lisätty todellisuus" vie huomiota oikeasta elämästä. Elämyshakuisuus ja toisaalta halu tehdä uraa ilman häiriötekijöitä ovat megatrendejä. Väestöliiton johtajan Anna Rotkirchin mukaan Suomi onkin syntyvyyden osalta Euroopan uusi Japani (Tekniikka ja talous 30.5.), jossa lapsiluku on yhä useammin nolla tai yksi.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan nuoret aikuiset asettavat lapsien hankinnan yläikärajaksi 40 ikävuotta, vaikka hedelmällisyys alkaa laskea 25-vuotiaana ja romahtaa 35-vuotiaana. Yksi syy pitkittelyyn lienee, että liian usein lapsiperhe-elämästä puhutaan pelkkänä taakan kantamisena ja valvottuina öinä. Liian vähän korostetaan iloa ja elämisen syvyyttä, jonka lapsi tuo mukanaan.

Nuori työtoverini, lapsiperheen isä, kuvaili, että kolmekymppisillä on yhä korostuneempi halu hallita ja suunnitella elämänsä tarkasti. Lapsen tuomia yllätyksiä pelätään.

Toki maailma on yhä epävarmempi ja monimutkaisempi paikka, jossa ei sovi möläyttää synnytystalkoista. Lisäksi lapsen hankinta tai hankkimatta jättäminen on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Se ei kuulu esimerkiksi suvulle, ystäville tai työnantajalle.

Se, mitä voidaan tehdä syntyvyyden eteen, on huolehtia lapsiperhepalveluista ja parannuksista perhevapaisiin. On hyvä, että hallitusohjelmassa on kansallisen lapsistrategian teko. Tuskin haluamme jättää syntyvyyttä pelkän maahanmuuton varaan.

Osa katsoo, että on ekoteko pysyä lapsettomana. Kuulostaa toivottomuuden logiikalta. Mieluummin kannattaisi opettaa ja kannustaa syntyvyyden säännöstelyyn kehitysmaissa.

Kirjoittaja on uutistoimittaja

Uusimmat

Nimellä

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

Slovenia on pieni suuri maa

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Internetin flunssa

Hämeessä ei ollakaan hitaita

Muistoja Niiralan montusta

Tätien ja setien työt

Eiköhän unohdeta koko juttu

Poliittista viihdettä viikoittain

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.