Maltillista alarmismia

Maailma on täynnä pahuutta ja pahoilla ihmisillä entistä tehokkaammat välineet toteuttaa aikeitaan.

Terrorismin myötä väkivallan monopoli ei ole enää valtioiden tai edes suurvaltojen hallussa. Samasta muistuttaa viime lauantaina tapahtunut lennokki-isku Saudi-Arabiassa sijaitseviin öljyntuotantolaitoksiin.

Sotilasasiantuntijat arvioivat, että osumatarkkuuden perusteella takana olisi järeää sotateknistä tietotaitoa, luultavasti Iranista. Teknologisen kehityksen mukana yhä edistyneemmät lennokit leviävät kuitenkin myös ei-valtiollisille toimijoille.

Suhteellisen halvat, ehkä vain satoja tai tuhansia euroja maksavat kauko-ohjattavat tai älykkäästi kohteisiin hakeutuvat koneet ovat erittäin kustannustehokkaita. Niitä ei aina kyetä torjumaan edes miljardien ilmatorjuntajärjestelmällä.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa arvioi, että droneilla väkijoukkoon tehtävä pommi-isku on vain ajan kysymys (Savon Sanomat 10.9.).

Isis on käyttänyt Syyriassa melko alkeellisia lennokkeja aiheuttaakseen mahdollisimman monta ihmisuhria – jälleen yksi syy, miksi Isisin kannattajien, miesten tai naisten, päästäminen Suomeen olisi epäviisasta.

Asejärjestelmien kehitys antaa aihetta maltilliseen alarmismiin. Piruja ei tarvitse lietsoa seinille, ne ilkkuvat ja irvistelevät sieltä täyttä päätä.

Lennokilla tai niiden parvella toteutettava terrori-isku on tuskin enää kovin kaukaista tulevaisuutta. Ajatus on jo ilmassa.

Hyytäviä mahdollisuuksia riittää, mutta tulevaisuus on tuntematon. Amatööritason dronepuuhasteluun vastataan varmasti. Suurvallat – USA, Kiina ja Venäjä – voivat sitten keskittyä keskinäiseen kilpavarusteluun.

Lopputuloksena ei välttämättä ole uusi kauhun tasapaino. Ehkä kisan päätteeksi maailmanrauhan takeena onkin yhden herruus ylivertaisen tulivoiman kautta. Koska asetelma on tämä, kenenkään ei kannata jättäytyä jälkeen taistelurobotiikan ja sotilaallisen tekoälyn kehittämisestä.

Sivutuotteena suurvaltojen ote omasta alueellisesta etupiiristä saattaa tiukentua. Kun tappaminen on etäännytetty ja pahimmilta kustannuksilta vältytty, kynnys voimankäyttöön tai vähintään erilaisiin kokeiluihin madaltuu.

Kauko-ohjattavat tai robotisoidut taistelukoneet ovat siitä käteviä, ettei omia ihmisjoukkoja tarvitse uhrata. Siisti valkokaulustyöntekijä käyttelee niitä preerialla tai arolla sijaitsevan keskuksen turvasta, kuin videopeliä pelaten. Ohjaaja voi vaihtua aamu- ilta- ja yövuoroissa. Vuoron päätteeksi palataan normaaliin perhearkeen.

Ihminen kokee luontaista vastenmielisyyttä lajitoverinsa tappamisesta näköetäisyydeltä. Perinteinen sotilaskoulutus tähtää muun ohessa tämän kynnyksen madaltamiseen.

Tulevaisuuden autonomisesti toimivalla taistelijarobotilla ei ole näitä tunnetason ongelmia, vaan se toteuttaa annettua tehtävää väsymättä ja loppuun asti niin kauan kuin akku kestää. Toisaalta ne eivät syyllisty myöskään inhimillisiin ylilyönteihin kuten kidutukseen.

Osa tieteentekijöistä varoittaa, että ihmisen hallinnasta irtoava tekoäly voi uhata koko ihmiskunnan olemassaoloa. Tekoälyn vaaroista puhutaan myös epämääräisesti. Se ei ole elottomaan koneeseen tiettynä hetkenä ilmestyvä kummitus vaan asteittainen ilmiö, joka on jo todellisuutta.

Ongelmana on, että demokraattinen ja tasaveroinen keskustelu aiheesta on vaikeaa, kuten tiedämme jo esimerkiksi Hornetin seuraajista käytävästä väittelystä. Sotateknologia ei avaudu maallikoille ja vaikka avautuisikin, se on pitkälti salattua tietoa. Kuten tietysti täytyykin olla, ihan oman turvallisuutemme takia.