Metsämme onkin vain puupuisto

Määritellään ensin metsä, suomalaiselle muka tuttu asia: kun metsän asukit eivät tunne ympäristöään omakseen, niin sitä ei kai ihminenkään voi sanoa metsäksi.

Metsät nousivat eduskuntavaalien alla esille. Kiisteltiin, että ovatko ne hiilinieluja vai ei. Kuinka Suomen metsät pystyvät sitomaan lämpenevän ilmakehän hiilidioksidia?

Keskustelussa sidottiin yhteen metsä hiilinieluna ja ilmaston lämpeäminen.

Metsältä – tai oikeastaan koko elinympäristöltämme – ei kysytty mitään. Onko se käsitettävä vain hiilinieluna? Ovatko nykyisin metsänhoito-opein kasvatettavat metsät valmiit toimimaan kuten insinöörit ajattelevat?

Vain ovatko metsät muutoksille herkkä ympäristö, jonka hoitamiseen ei voi odottaakaan helppoja ratkaisuja, vaan niiden huoltaminen vaatii enemmän kuin insinöörin tiedot ja taidot?

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus julkaisivat maaliskuussa lajien uhanalaisuusarvion, mikä osoittaa Suomen luonnon köyhtyvän nopeasti. Arvioiduista 22 000 lajista on uhanlaisia 12 prosenttia. Suhteellisesti eniten uhanalaisia lajeja löytyy linnuista ja sammalista.

Uhanalaisuus tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä lopullisesti. Nopeimmin hälytysmerkit ovat kasvaneet tuntureilla, soilla, vesissä ja kallioilla.

Suurimmaksi uhkaksi nähdään ihmisen toiminta eli metsien uudistus- ja hoitotoimet, mikä on vähentänyt vanhojen metsien ja lahopuiden määrää. Metsäala supistuu, vaikka 75 prosenttia Suomesta lasketaan yhä tavalla tai toisella metsän peittämäksi.

Arvio tehtiin viidennen kerran. Lajien kato on trendi, joka on alkanut jo ennen kuin ilmaston lämpenemisestä alettiin enemmän puhuakaan.

Metsät ovat voineet pitkään huonosti, mikäli mittapuuna pidetään sen lajien määrää esimerkiksi kasvutuoton sijasta.

Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa Suomessa teoriassa sitä, että kasvun edellytykset paranevat, kun lämpimät päivät lisääntyvät. Sen pitäisi antaa mahdollisuuksia paraneville sadoille ja uusille viljelykasveille.

Vuosisadan loppupuolella meillä sanotaan olevan saksalainen ilmasto, kun pakkaspäivät vähenevät.

Ympäristömme on kuitenkin sopeutunut kylmiin talviin ja sateiden viilentämiin kesiin. Ilmastohistoriassa ennätyksellisen nopea lämpeneminen ei anna kaikille eliöille mahdollisuuksia sopeutumiseen.

Ei tarvitse olla kovin taitava ennustaja, jos veikkaa, että nopea lämpeneminen saa ympäristömme sekaisin lähivuosikymmeninä. Keskieurooppalainen tuholainen hyökkää suomalaisessa metsässä puolustuskyvyttömän uhrin kimppuun. Hakkuut ja lämpeneminen ajavat monia lajeja kohti pohjoista, mutta kaikki eivät ehdi turvaan. Lopulta tulee vastaan pysähdys, Jäämeri.

Oma suhteeni metsään on syntynyt pitkälti talvisodassa kaatuneen ukkini palstaa hoitaessa. Punkaharjulla kasvaa harvinaisen kaunis männikkö, mutta nykyinen keskustelu heittää oman varjonsa.

Puupuisto. Ei siis metsä.

Olenko katsonut metsää liiaksi suojakypärän silmikon läpi? Metsämme näyttää kauniilta ja kasvaa huikean hyvin.

Varttuuko siellä puuta vain teollisuuden käyttöön – ei niinkään ekologista lokeroa linnuille ja hyönteisille, jotka epäilemättä viihtyisivät paremmin, jos raivaamani taimikot olisivat koskemattomia ryteikköjä.

Kypärän ja muutaman sahan omistavana en ole sosiaalisen median kärkkäiden arvioiden mukaan edes kelvollinen keskustelemaan metsästä vaan enintään puupuistosta.

 

Kirjoittaja on urheilutoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Napakoitten naisten vuosi

Sähkölaskun ale ei ole varma

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Jotkut ovat väärässä

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Tunnistaudu omaiseksi

Ei ilmasto- vaan kotimaisuusahdistus – eli näin minusta tuli hidas kaupassakävijä

Kenelle sinä lahjoittaisit 16 miljardia ylimääräistä euroa?

Puolustuksen kautta liikkeelle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.